Millä perusteilla opiskelemaan Työväen Akatemiaan?

Kauniaisissa sijaitseva Työväen Akatemia on tehnyt laajan kyselyselvityksen siitä, ketkä ja millä perusteilla on eri kausina tultu opistoon opiskelemaan. Kysely kattoi vuodet 1961–2000 ja siihen vastasi runsaat puolet kaikkiaan noin 2000 opiskelijasta.

Koska opiston taustalla olevien vaikuttajien katsotaan edustavan työväenliikettä, myös opiston historia on jaksotettu neljään Jeja-Pekka Roosilta mukailtuun vaiheeseen. Ne ovat ”perinteisen luokkayhteiskunnan viime metrit” vuosina 1961–1974, ”ylipolitisoitumisen aikakausi” 1974–1984, ”orastavan eurooppalaisuuden aika" 1985–1990 ja ”laman ja sen jälkeisen nousun aika” 1991–2000.

– Hieman kärjistäen sosiaalidemokraattinen puolue muuttui 40 vuoden aikana luokkapuolueesta ensin yleispuolueeksi ja sitten mediassa näkyväksi vaaliorganisaatioksi. Akatemia oli ensin valtakunnallinen oppilaitos, joka rekrytoi opiskelijoita teollisuuspaikkakuntien työväestöstä ja heidän jälkeläisistään ja muuttui myöhemmin alueelliseksi pääkaupunkiseudun oppilaitokseksi, rehtori Kari Kinnunen kuvaa.

Muutos näkyy selvästi koulutustaustassa. Kun vielä 1970-luvulle tultaessa ylioppilaiden osuus jäi alle kymmenykseen ja yli puolet opiskelijoista ilmoitti ammatikseen työntekijän, 90-luvulla ylioppilaita oli 90 prosenttia opiskelijoista ja työntekijäin osuus putosi alle viidennekseen.

– 1970-luvulla vielä kaksi kolmannesta opiskelijoista hakeutui ”sisäpiirin” kautta tietolähteinään tuttavat, vanhemmat ja työväenjärjestöt. Runsaassa kymmenessä vuodessa työväenjärjestöjen rooli rekrytoivan informaation välittäjinä kuivui ja neutraalit informaatiolähteet tulivat niiden tilalle, Kinnunen kertoo.

Aatteelliset syyt tekivät mahalaskun

Yhteiskunnalliset ja aatteelliset syyt hakeutua Työväen Akatemiaan olivat voimakkaimmillaan 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin, yhteiskunnallisen ylipolitisoitumisen kautena. 90-luvulle tultaessa ne perustelut kokivat mahalaskun.

– Valintaperuste muuttui ura- ja koulutussuuntautuneeksi, Kinnunen toteaa.

– Kärjistäen 90-luvun keskiverto-opiskelijan motiivit rakentuivat kolmeen tekijään. Mielessä väikkyi pääsy opistotietä yliopistoon. Haluttiin myös jokin akateemisuuteen liittyvä opintosuoritus eli approbatur ja haluttiin selkeyttää omaa uratavoitetta.

Rehtori Kari Kinnusen mukaan kansanopisto virittää tarjontaansa kulloistenkin opiskelijoiden odotusten mukaisesti. Vaikka aatteellisuutta ei panna roskakoriin, koulutuksen kysyntä ohjaa sen tarjontaa.

Työväen Akatemian opiskelijatutkimuksesta kerrotaan tarkemmin seuraavassa Kansanopisto-lehdessä.