Hiljainen tieto on valautunut arkeemme

JYVÄSKYLÄ. Missä tieto sijaitsee? Onko se ihmisen päässä vai ihmisten välissä? Onko hiljainen tieto luonteeltaan yksilöllistä vai yhteisöllistä? Jos olet hyppäämässä leveähkön ojan yli, kumpi ratkaisee, tunne vai tieto? Hiljainen tieto ja opettajan työ -seminaarissa Jyväskylän yliopiston Agora-centerissä keskusteltiin maanantaina noin 140 hengen voimin hiljaisen tiedon tai tietämisen olemuksesta. Yksimielisyys vallitsi siitä, että hiljaista tietoa on kaikkialla ja suorastaan asumme siinä. Sen vangitseminen kielellisesti on kuitenkin vaikeaa.

– Hiljainen tieto on sitoutunut vahvasti emootioihin. Silti yritämme käsitellä sitä rationaalisesti, huomautti yliopistolehtori Auli Toom, yksi tuoreen Aikuiskasvatuksen vuosikirjan Hiljainen tieto, tietämistä, toimimista, taitavuutta kolmesta toimittajasta.

Toom itse on tutkinut seminaarin ydinteemaa, hiljaista tietoa opettajan työssä, ja väitellyt aiheesta.

– Hiljainen tieto ilmenee yllättävissä oppituntitilanteissa, pedagogisissa hetkissä, joissa opettajan tulee toimia siten, että oppitunti jatkuu ja etenee tavoitteiden suunnassa, Toom määritteli.

Toomin mukaan opettajan hiljainen tieto on tilannesidonnaista, kontekstuaalista ja suhteellista. Siihen sisältyy oppilaan tuntemus, opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen hallinta, kasvatukselliset näkökohdat sekä tietoisuus tilannetta edeltävistä ja seuraavista tapahtumista.

Rakennamme
hiljaista tietoa

Dosentti Hannu L.T. Heikkinen Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta ei mentorointipuheistaan huolimatta usko siihen, että hiljaista tietoa voi siirtää. Se siirtyy jos on siirtyäkseen. Dialogisessa vertaistuessa kyse onkin hiljaisen tiedon rakentamisesta yhdessä.

Dosentti Lasse Lipponen Helsingin yliopiston soveltavan käyttäytymistieteen laitokselta edusti näkemystä, jonka mukaan asiantuntemus ei ole vain yksittäisen ihmisen omaisuus, vaan yhteisöllistä, moniäänistä osaamista, joka muodostuu ihmisten ja heidän käyttämiensä välineiden verkostoissa.

– Useimmiten työyhteisöissä käytännöt ovat muovautuneet arjessa omanlaisikseen ja ne poikkeavat formaaleista tavoista. Työyhteisöissä on opittu lukemaan toisten käytöstä. Kaikessa tässä ollaan tekemisissä jaettujen käytäntöjen, hiljaisen tiedon kanssa. Ammatillisen identiteetin muodostuminen ja vastavuoroisuus ovat osa hiljaista tietoa, Lipponen sanoi.

Lipposen mukaan jo erilaisilla tilaratkaisuilla valetaan fyysisiin ympäristöihin vuorovaikutuksen perusehdot, hiljaista tietoa. Esimerkeiksi sopivat koululuokka tai lähikauppa hyllyjärjestyksineen.

Sisäiset mallit
hyvässä ja pahassa

Professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta ja Karoliniska institutionista puhui seminaarissa ihmisen aivoista, sisäisistä malleista ja viisaudesta. Sisäiset mallit suodattavat huomioita, muistia ja havaintoja.

– Sisäiset mallit eivät kopioi todellisuutta, vaan tunnepitoisina ne korostavat meidän omia ”totuuksiamme”.

Lonkan mukaan asiantuntijuus on sisäisten mallien jatkuvaa kehittämistä, uudistamista ja arvioimista. Perusasiantuntijuudessa kyse on vanhojen mallien soveltamisesta uusissa tilanteissa sekä kehittyvässä ja luovassa asiantuntijuudessa entisten mallien muokkauksesta ja uusien mallien kehittämisestä.

Reflektointi
kunniaan

Itsereflektoinnin merkitystä korostivat niin professori Päivi Tynjälä koulutuksen tutkimuslaitoksesta kuin Kirsti Lonkakin.

– Itsereflektio on omien sisäisten mallien ja oman ”täydellisyyden” jatkuvaa kyseenalaistamista ja etäisyyden ottamista omaan itseen. Reflektoinnissa kysytään kuitenkin valmiutta maksaa siitä tunnehintaa, Lonka sanoi.

Tynjälä jakoi asiantuntijuuden elementit teoreettiseen, käsitteelliseen, eksplisiittiseen tietoon, käytännölliseen ja kokemukselliseen tietoon sekä metakognitiiviseen, mentaaliseen, ns. itsesäätelytietoon.

– Kaikkien kolmen komponentin kesken ja rajamailla tarvitaan jatkuvaa reflektointia, Tynjälä korosti. Juuri kokemuksellisessa tiedossa Tynjälä näki paljon hiljaista tietoa.

Päivän mittaisen seminaarin pääjärjestäjä oli Kansanvalistusseura yhteistyössä Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen ja opettajankoulutuslaitoksen sekä Suomen kasvatustieteellisen seuran kanssa.

Julkaistu: 13.5.2008 klo 7:02