”Pessit ja illuusiot” keskustelivat kansalaisaktiivisuudesta

Kansanlaisvaikuttamisen politiikkaohjelman puitteissa käynnistyi keskiviikkona työpajatyyppinen round table -keskustelu, jossa haetaan teesejä, suosituksia ja keinoja kansalaisaktiivisuuden parantamiseksi. Kutsuseminaareja on loka-joulukuun aikana kuusi. Niistä ensimmäisenä pidetyn aiheena oli kansalainen vaikuttajana.

Nettidemokratian ja uuden viestintäteknologian mahdollisuudet tulivat keskustelussa esiin monipuolisesti. Konsultti Sari Kuvaja otti tuoreen esimerkin Anna Politkovskajan murhaa protestoinneesta Helsingin kynttilämielenosoituksesta: vajaassa vuorokaudessa tekstiviestejä risteili noin 30 000 ja niiden seurauksena Venäjän suurlähetystön eteen kertyi liki 3 000 mielenosoittajaa.

Julkaisupäällikkö Anneli Kajanto Kansanvalistusseurasta nosti esiin eräitä brittitutkimuksia, joiden mukaan internet avaa vaikuttamisen mahdollisuuden myös sosiaalisista peloista kärsiville ihmisille. Netissä voi toimia anonyymisti ja verkkoviestintä synnyttää emotionaalista avoimuutta, kun taas reaalielämässä on usein päinvastoin: esiinnymme omin kasvoin ja tunteiden ilmaisua kontrolloiden. Ilmiö on omiaan tuomaan nettivaikuttamiseen uusia kansalaisryhmiä.

Kajannon mukaan myös elämme vaihetta, jolloin nettisivut ovat muuttumassa aidosti vuorovaikutteisiksi ja erilaiset jäsenäänestykset ja jäsenten näkemysten kuuleminen internetin kautta tekee tuloaan.

Väestö on jakautunut voimakkaasti

Professori Sinikka Sassi kiinnitti huomiota uuteen luokkajakoon työttömyyden ja pätkätöiden seurauksena sekä kulutuskulttuuriretoriikan kasvuun. Mediayleisön jakautuminen alkaa näkyä väestössä: 15–20 prosenttia ihmisistä on pudonnut Seiska-lehden tyyppisen viihteen kuluttajiin. Nettiaktiivisuus puree hänen mukaansa parhaiten ”löyhissä” toimintatavoissa, joiksi hän mainitsi kampanjat, projektit ja spontaanit toiminnot.

Kansalaisfoorumin pääsihteeri Aaro Harju muistutti siitä, etteivät kaikki ihmiset suinkaan halua vaikuttaa, kuten luulemme ja haluamme. Monet kokevat hyvänä sen, että ”valistuneet ihmiset” hoitavat monimutkaiset päätökset. Oma kiinnostus suunnataan johonkin muuhun.

– Usein kuulee sanottavan, että ihmiset eivät tiedä, miten voisivat vaikuttaa. Se on mielenkiintoista Suomen kaltaisessa maassa, missä on korkea koulutustaso ja vaikuttamista käydään läpi jo peruskoulussa, Harju huomautti.

Tunne että tulee kuulluksi

Monissa puheenvuoroissa nousi esiin paikallisdemokratian ja -vaikuttamisen tärkeys. Tarvitaan kuitenkin hajautettua taloutta, joka mahdollistaisi myös taloudellista päätösvaltaa ruohonjuuritasolla, kuten opintojohtaja Pekka Pättiniemi Kansan Sivistystyön Liitosta tiivisti.

Vaikka päätökset eivät menisi ihmisten tahdon mukaisesti, kansalaisilla tulee olla tunne, että he ovat tulleet kuulluiksi ja heidän näkemyksensä otetaan vakavasti. Sitä varten kaivattiin poliittisten päättäjien liepeille enemmän viestinnän ammattikuntaa ottamaan vastaan ja vastaamaan sekä tulkitsemaan ilmassa olevaa kansalaistahtoa.

– Meillä on vakavasti otetuksi tulemisen nälkä, tiivisti kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman johtaja Seppo Niemelä. Niemelän totesi Suomen olevan edelleen paras paikka vaikuttaa asioihin järjestöjen kautta, sillä järjestöillä on vanhat yhteistyö- ja vaikuttamiskanavat.

2000-luvun kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista ja esteistä käytyä ajatustenvaihtoa luonnehdittiin pessien ja illuusioiden keskusteluksi. Tasapaino niiden välillä säilyi.

Lue myös:
Tommi Hoikkala: Miten osallistumista voidaan lisätä?