VSY uudessa tilanteessa

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö elää muutoksen aikoja. Tähän vuoteen asti järjestö on edustanut kansalaisopistoja, kansanopistoja ja opintokeskuksia. Nyt se palvelee kaikkia vapaan sivistystyön lain piiriin kuuluvia oppilaitoksia. Suomen Kesäyliopistot ry tuli järjestön jäseneksi viime keväänä. Urheiluopistojen yhdistyksen jäsenhakemus hyväksyttiin marraskuussa.

Jäsenpohjan laajentumiseen liittyy sääntöuudistus. Kun yhteisjärjestö on perinteisesti ollut opintokeskusta ylläpitävien järjestöjen dominoima, jaetaan päätösvalta jatkossa tasapuolisesti eri oppilaitosmuotojen edustajien kesken. Samalla hallituksen jäsenmäärä puolitetaan, tavoitteena toimintakyvyn parantaminen.

VSY:n vahvuuksia ovat olleet toimivat yhteydet hallintoon ja poliittisiin päättäjiin. Sillä on vanhastaan laajat kansainväliset yhteydet. Vahvuus on myös kentän koulutus- ja kehittämistyössä VSOP-ohjelman myötä viime vuosina saatu kokemus.

Heikkouksia löytyy eri oppilaitosmuotoja edustavien jäsenjärjestöjen keskinäisestä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Yhteisen äänen löytäminen on vaikeaa. Joskus on tuntunut siltä, että eri oppilaitosmuotoja edustavat hallinnon jäsenet vahtivat yhteisjärjestössä toisiaan, kun pitäisi tehdä yhteisin voimin työtä sivistystyön etujen puolesta.

Uudessa tilanteessa VSY:n pitää käydä keskustelu edunvalvonnan ja vaikuttamistoiminnan tehtävistä. Oppilaitosten lyhyen tähtäimen etujen ajaminen, eurokysymykset, ovat oppilaitosmuotoja edustavien jäsenjärjestöjen vastuulla. Yhteisjärjestö voi antaa niille tässä työssä tukea.

Yhteisjärjestön ominta aluetta on kuitenkin vaikuttaminen vapaan sivistystyön hyväksi pitemmällä tähtäimellä, tunnettuutta rakentamalla, identiteettiä vahvistamalla, tulevaisuuteen suuntautuvilla linjauksilla ja ohjelmilla. VSOP-ohjelman visiotyöskentely ja toimenpiteet kansalaisopintojen kehittämiseksi ovat viime vuosien avauksia tähän suuntaan.

Ymmärrän ajattelua, jonka mukaan VSY:n ei pidä tyytyä edunvalvonnassaan antamaan lausuntoja komiteoiden ja virkemiestyöryhmien mietinnöistä tai arviointiraporteista. Siltä pitää odottaa omia selvityksiä ja kehittämisehdotuksia koulutuspolitiikan suunnittelijoille ja päättäjille. Siltä pitää odottaa panostuksia tällaista toimintaa tuottavaan asiantuntijatyöhön.

Käytännön mahdollisuudet ”vapaan sivistystyön EVAn” toimintaan ovat rajalliset. Siinä onnistuminen edellyttää yhteisjärjestön suurten jäsenjärjestöjen sitoutumista keskinäisen suunnittelu- ja kehittämistyön hankkeisiin VSOP-ohjelman tapaan. Kaikkien järjestöjen asiantuntijavoimien kokoaminen ja yhteistyö aikuiskasvatuksen akateemisen tutkimuksen kanssa on tarpeen. Voimavaroja on, ne pitää vain saada kokoon.

Koulutus ja aikuiskasvatus on monien haasteiden edessä. VSY:n ja muiden alan järjestöjen on oltava näkyvästi mukana koulutuspoliittisessa keskustelussa. Mieluummin askeleen muita edellä kuin jäljessä.

Pekka Sallila