Pekka Sallila

Vahervan ryhmän suosituksia pohdittava

Tapio Vahervan ryhmän arviointiraportti vapaan sivistystyön suuntaviivaopinnoista ilmestyi pienten viiveiden jälkeen syyskuun lopulla. Siinä osoitetaan, että suuntaviivaohjausta on pidettävä onnistuneena koulutuspoliittisena linjauksena.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset saatiin lisäämään työtään aliedustettujen ryhmien parissa sekä vahvistamaan sosiaalista koheesiota ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Koulutuksen laatu ja vaikuttavuus kohentuivat.

RYHMÄ ARVIOI, että oppilaitokset ovat kohdentaneet keskimäärin kymmenen prosenttia tarjonnastaan suuntaviivojen mukaiseen opetukseen. Se merkitsee 35 miljoonan euron suuruista panostusta.

Sitä taustaa vasten, että tarkoitusta varten oli haettavana vain kahden mijoonan euron kehittämisrahat, suuntaviivojen mukaisen opetuksen määrä on suuri. Toinen asia on, missä määrin taso selittyy informaatio-ohjauksella ja missä määrin on kysymys toiminnan vakiintuneista painotuksista.

Suuntaviivaohjauksen kiistattomat tulokset eivät kuitenkaan koske koko oppilaitoskenttää. Oppilaitosten suhtautuminen ohjaukseen vaihteli suuresti. Osa sivuutti asian kokonaan, osalle ohjauksen tavoitteet eivät sopineet tai olivat marginaalisia. Tässä ei aina välttämättä ole kysymys tasa-arvon ja aktiivisen kansalaisuuden tavoitteiden väheksymisestä. Opistojen itselleen ottamat tehtävät ja profiilit ovat erilaisia.

NYT ILMESTYNYT kirja on kokonaisuudessaan onnistuneempi työ kuin Vahervan ryhmän ensimmäinen raportti Vapaan sivistystyön oppilaitosrakenne ja palvelukyky.

Oppineet arvioijat ovat nyt tavoittaneet paremmin vapaan sivistystyön omat lähtökohdat ja erityisluonteen. Arvelen, että arviointityön toinen vaihe palvelee erinomaisesti laajempaakin keskustelua vapaan sivistystyön tarkoituksesta ja mahdollisuuksista.

Vahervan ryhmä esittää myös omat suosituksensa siitä, miten aikuisopetukseen osallistumattomien ryhmien koulutusta voidaan kehittää. Se ehdottaa pitkän aikavälin suunnitelman laatimista ja pysyvää erityisrahoitusta näitä ryhmiä varten. Oppilaitoksille pitäisi antaa pysyviä tehtäviä syrjäytymisuhan alla olevien kansalaisten kouluttamiseksi ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi. Vahervan ryhmä puhuu työnjaosta ja oppilaitosmuotojen rajat ylittävästä yhteistyöstä koulutuksen järjestäjien kesken.

SUUNTAVIIVAOPINTOJEN pysyvää rahoitusta koskeva ehdotus on otettu ristiriitaisesti vastaan. Sitä saatetaan vastustaa periaatesyistä - vapaan sivistystyön kentällä pidetään kiinni itsenäisestä päätösvallasta ja omavastuisesta tehtävänhausta. Sitä voidaan vastustaa myös käytännön syistä – uusi rahoitus hankaloittaisi valtionosuuksien ja –avustusten hakemista ja myöntämistä.

Ryhmän suositukset pitää kuitenkin ottaa positiivisessa mielessä esille, kun vapaan sivistystyön kehittämisohjelmaa vuosille 2008–2012 laaditaan. Sen puolesta puhuvat suuntaviivakokeilussa mukana olleiden oppilaitosten kokemukset. Siihen kannustaa myös erityisesti Seppo Niemelän esillä pitämä huoli kansalaisopintojen ”järkyttävästä tilasta” vapaan sivistystyön piirissä.

ASIAN KÄSITTELYÄ ei ainakaan helpota se, että kansalaisopistoissa luovutaan suuntaviivaohjauksesta vuonna 2009. Kuntaliitto on asettunut vastustamaan kaikenlaista ylhäältä tulevaa opistotyön suuntaamista. On syytä toivoa, että asiasta käytävässä keskustelussa kuuluisi Kuntaliiton ja kunnallisjohtajien lisäksi myös opistojen oma ääni. Jonkin verran se onneksi jo kuuluu.

Pekka Sallila