Pekka Sallila

Tilastoinnissa on isoja puutteita

Yliopistossa työskentelevä tuttava kysyi viime syksynä, kuinka moni suomalainen käyttää vuosittain vapaan sivistystyön palveluja. Vastasin, että en tiedä sitä tarkkaan enkä uskon kenenkään muunkaan tietävän. Arvelin luvun kuitenkin nousevan noin miljoonaan.

Tuttavan mukaan toimialan asioiden hoito on hataralla pohjalla, jos edes kokonaisopiskelijamääristä ei ole tietoa. Hänelle oli puhuttu yhtäällä reippaasti yli miljoonasta opiskelijasta, toisaalla puolesta miljoonasta. Hän naureskeli vapaan sivistystyön edunvalvojien yhteenlaskutaidoille.

Sivistys.netin keskustelupalstalla julkaistu Tilastokeskuksen tutkijoiden vastine osoittaa, että vapaan sivistystyön opiskelijamääristä voidaan perustellusti esittää erilaisia lukuja. Yhteenlaskuja tehdään monin eri tavoin, mutta viimeisen päälle oikeita numeroita ei ole olemassa.

Vapaan sivistystyön brutto-opiskelijamäärä oli vuonna 2006 1,7 miljoonaa. Lukua laskettaessa opiskelija voi olla mukana useamman kerran yhden tai useamman oppilaitoksen kohdalla.

Netto-opiskelijamääräksi Tilastokeskus ilmoittaa noin miljoonan. Tässä luvulla yksi opiskelija lasketaan yhden oppilaitoksen vuositason lukuihin vain kerran. Oikeaa määrää tämäkään luku ei tavoita, sillä yksi opiskelija voi olla saman vuoden aikana mukana useamman oppilaitoksen tilastossa.

Tilastokeskuksen tutkijat arvelevat, että oikea nettomäärä on 700 000 - 800 000. Tarkkaan tätä lukua ei oppilaitoksista nykyään saatavien tietojen pohjalta ole mahdollista laskea. Asia saadaan kuntoon sen jälkeen, kun kaikkien oppilaitosten tietojärjestelmiin otetaan opiskelijoiden henkilötunnukset.

Vapaan sivistystyön tilastoinnin puutteet ovat vakava ongelma. Toiminnan yhteiskunnallista merkitystä ja vaikuttavuutta on vaikea uskottavasti esitellä, kun ihan perustiedoista puhutaan niitä näitä, satojen tuhansien haarukalla.

Tilastoinnin puutteet koskettavat laajemminkin vapaata sivistystyötä. Professori Voitto Helander on nostanut esille järjestöjä koskevan tilastotiedon pulmat. Yhdistysrekisterissä on 127 000 yhdistystä. Luku kertoo perustetuista yhdistyksistä, mutta antaa pahasti ylimitoitetun kuvan toimivista järjestöistä.

Meillä ei ole kattavaa tietoa järjestöjen toiminnasta tai taloudesta, ei myöskään järjestäytyneiden ihmisten määrästä. Meillä ei ole kuvaa vanhojen järjestöjen näivettymisen asteesta eikä uusien harraste- ja kulttuuritoimintojen toiminnan laajuudesta.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset esiintyvät hyvillä perusteilla kansalaisyhteiskunnan kouluina. Erityisesti opintokeskukset tekevät paljon yhteistyötä järjestöjen kanssa. Ne tukevat vapaaehtoisen järjestökentän toimintaa ja vahvistavat sen asiantuntemusta. Tilastojen puutteen takia vapaan sivistystyön merkitystä kansalaistoiminnan kannalta on vaikea arvioida.

Kansalaistoiminnan ja järjestökentän tilastotiedon tuottaminen on varmasti työläämpää kuin vapaan sivistystyön osallistujatietojen kokoaminen. Perustiedot pitäisi kuitenkin saada tuotettua. Yhdistykset ovat kansalaisyhteiskunnassa niin tärkeitä tekijöitä, että niiden kehitystä on seurattava. On kysymys sosiaalisesta pääomasta.

Pekka Sallila