Sukupolvenvaihdoksen uhat ja mahdollisuudet

Kun vapaan sivistystyön piirissä puhutaan ikääntymisen haasteista, tarkoitetaan väestön ikärakenteen muuttumista. Erityisen kiinnostuksen kohteena on suurten ikäluokkien tulo eläkeikään. Oppilaitokset varautuvat siihen, että vanhemman väen osuus opiskelijakunnassa kasvaa. Sillä on monia vaikutuksia opetustyön sisältöihin ja muotoihin.

Oppilaitosten henkilöstön ikärakenne on tässä keskustelussa jätetty vähälle huomiolle. Opetusministeriön julkaiseman Aikuiskoulutuksen vuosikirjan tilastot kuitenkin osoittavat, että ikääntyminen on iso haaste myös rehtorien ja opettajien puolella. Vapaan sivistystyön opettajisto painottuu yllättävän vahvasti vanhimpiin ikäryhmiin. Asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota.

Kansalaisopistojen rehtoreista 71 prosenttia on yli 50-vuotiaita. Kansanopistoissa vastaava osuus on 68 ja opintokeskuksissa 57 prosenttia. Oppilaitosten johdossa käynnissä oleva sukupolvenvaihdos jatkuu siis vilkkaana useita vuosia eteenpäin.

Opettajien ikärakenteen osalta oppilaitosmuodot eroavat toki toisistaan. Kansalaisopistojen ja opintokeskusten opettajat ovat keskimäärin kokenutta väkeä. Kansalaisopistossa suunnilleen joka toinen päätoiminen opettaja on täyttänyt 50 vuotta. Opintokeskuksissa opettajat ovat vielä vanhempia. Kansanopistojen opettajakunta edustaa tasaisemmin eri ikäryhmiä.

Opistot ovat rehtoreidensa ja johtavien opettajiensa näköisiä. Johto voi ohjata toimintaa haluamaansa suuntaan monissa tapauksissa hyvinkin merkittävästi. Tämän takia sukupolvenvaihdoksilla on vapaassa sivistystyössä isommat vaikutukset kuin esimerkiksi koululaitoksessa.

Jotkut näyttävät pelkäävän, että vanhan polven väistymisen myötä vapaan sivistystyön identiteetti on vaarassa. Opistoista tulee aikuiskoulutuksen kurssikeskuksia, koulutusmarkkinoiden kauppapaikkoja. Ne suuntautuvat maksukykyisen kysynnän mukaan.

On niitäkin, jotka näkevät nuorennusleikkauksen mahdollisuutena. Uusilla johtajilla ja opettajilla on uudempaa tietoa oppimisesta ja opettamisesta. Nuorilla on paremmat valmiudet uudistaa toimintaa ympäristön nopeassa muutoksessa. Heillä on tuntuma kulttuurin ja yhteiskunnan murrokseen, teknologian ja globalisaation aikakauteen.

Ymmärrän puheet sukupolvenvaihdoksen uhkista, mutta näen sen ennen muuta mahdollisuutena. Sen lisäksi, että nuoret voivat uudistaa oppilaitosten työtä, he parantavat tuoreilla otteillaan ja näkökulmillaan vanhemman henkilöstön mahdollisuuksia suoriutua uusista haasteista.

Sukupolvenvaihdoksen hyödyt riippuvat tietysti siitä, miten nuoret opetusalan osaajat saadaan kiinnostumaan vapaan sivistystyön tehtävistä. Se ei välttämättä ole helppoa. Ongelmaa kuvastaa se, että kansalaisopistojen opettajien joukossa muodollisesti kelpoisten osuus on jonkin verran laskenut vuoden 2002 tilanteeseen verrattuna. Saattaa olla, että tarvitaan uusia kannusteita.

Pekka Sallila