Salville vahva valtakirja

Valta vaihtuu Suomen Kansanopistoyhdistyksessä. Hannu Salvi valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi tiistaina pidetyssä vuosikokouksessa. Salvi sai kokoukselta vahvan valtakirjan. Hän voitti toisella kierroksella vastaehdokkaana olleen Kaisa Lindströmin äänin 52-30.

Kansanopistoyhdistys saa Hannu Salvista kokeneen vetäjän. Salvilla on kansanopistokokemusta yli 20 vuotta, siitä 15 vuotta Keski-Suomen Opiston rehtorina. Kansanopisto-lehden päätoimittajana hän on seurannut toimialan kehitystä 1990-luvun alusta lähtien.

Vuosikokouksessa käytetyt puheenvuorot viittaavat siihen, ettei kansanopistoyhdistyksen linja puheenjohtajavaihdoksen takia juurikaan muutu. Kaikki korostivat yhtenäisyyttä, äänestyksistä huolimatta linjaeroja ei tullut esille. Rohkeampaa keskustelua olisi kaivattu. Sitä yritti oikeastaan vain Paula Kuusipalo, joka esiintyi kokouksen edellä vahvasti vapaan sivistystyön ja marginaalissa olevien ryhmien koulutuksen puolesta.

Heterogeenisessä opistokentässä yhtenäisyyden vaaliminen on tärkeää. Erilaisten opistojen intressit ovat erilaisia, yhdistyksen johdolta edellytetään sovittelun taitoja. Niitä on ollut nykyisellä puheenjohtajalla Ville Marjomäellä ja niitä tiedetään olevan myös Salvilla.

Kansanopistojen edunvalvontaa tulisi kuitenkin terävöittää ja tehostaa yhdistyksen sisäisen levottomuuden uhallakin. Juuri nyt yhdistykseltä odotetaan määrätietoista työtä kaikkein eniten vapaan sivistystyön aseman vahvistamiseksi kansanopistoissa. Muuten on olemassa vaara, että sen nykyinen 60 prosentin osuus opistojen toiminnassa putoaa vääjäämättä alle puoleen jo lähivuosien aikana.

Ratkaisua tähän ongelmaan on haettava valtionosuuslainsäädännöstä. Vapaan sivistystyön rahoitusperustaa on tarkistettava, kuten Ville Marjomäki kirjoittaa uusimmassa Kansanopisto-lehdessä. Rahoitusjärjestelmän remontti pitäisi saada seuraavan hallituksen ohjelmaan. Valtionosuuden yksikköhintojen lasku olisi saatava loppumaan. Olisi tunnustettava, että erilaiset tehtävät vaativat erilaiset resurssit. Yksikköhintoihin tarvitaan lisää porrastuksia..

Salvilta on syytä odottaa sitoutumista näihin Marjomäen linjauksiin. Hänen pitäisi myös jatkaa Marjomäen työtä vapaan sivistystyön kaikkien työmuotojen keskinäisen yhteistyön vahvistamiseksi. Ehkä tässä työssä olisi aika harkita myös uusia askeleita voimien ja toimintojen kokoamiseksi. Päällekkäisyyttä ja tehostamisen mahdollisuuksia on vapaan sivistystyön hyväksi työskentelevien pienten organisaatioiden toiminnassa hyvinkin paljon.

Ville Marjomäen puheenjohtajakausi ehtii venyä 15 vuoteen vuodenvaihteeseen mennessä, jolloin Salvin kausi alkaa. Tämän päivän järjestötyössä vallitsevan ajattelun mukaan kautta on pidettävä pahasti ylipitkänä. Tässä suhteessa Marjomäki ei sovi Salville malliksi, mutta monessa asiassa hänen näyttönsä ovat sopivan kova haaste seuraajalle.

Pekka Sallila