Pekka Sallila

Opettajapula uhkaa, virkoja puuttuu

VAPAATA SIVISTYSTYÖTÄ uhkaa lähivuosina opettajapula. Tällainen epäily nousee yhä useammin esille alan toimijoiden keskustelussa.

Viimeksi opettajapulasta ovat puhuneet Kansalais- ja työväenopistojen liiton (KTOL) toiminnanjohtaja Heljä Nurmela ja Suomen Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeri Jyrki Ijäs Opettaja-lehden (23/2008) haastattelussa.

Pelko vapaan sivistystyön vetovoiman hiipumisesta opettajien keskuudessa on aiheellinen. Alan työehdot ja -olot ovat huonommat kuin oppivelvollisuuskoulussa ja monissa aikuisoppilaitoksissa. Vetovoimaa vähentää nuoremmissa opettajissa luultavasti myös alan imago-ongelma.

TILANTEEN VAIKEUTTA kuvaavat hyvin Heljä Nurmelan tiedot kansalaisopistoista. Tuntiopettajat hoitavat niiden opetuksesta 80 prosenttia. Heidän työsuhteensa katkeaa aina lomakaudeksi, usein jopa neljäksi kuukaudeksi. Työ painottuu iltoihin, työvälineet ovat puutteellisia ja oma työhuone tai tietokone puuttuu monilta.

Toisaalta on ajateltavissa, että opettajatilanteesta syntyy opettajien keskustelussa liian synkkä kuva. Vapaalla sivistystyöllä on omat vahvat vetovoimapiirteensä.

Motivoituneiden aikuisten opettaminen voittaa helposti oppivelvollisuuskoulun ryhmien kanssa työskentelyn. Opetuksen sisältöjen ja menetelmien suunnittelu antaa opettajalle kiinnostavia kehittymisen mahdollisuuksia. Vapaassa sivistystyössä on tilaa kokeiluille ja omille painotuksille.

On hyvä, että järjestöjohtajat tuntevat huolta tulevaisuudesta, mutta sitäkin enemmän kaivataan keskustelua oppilaitosten nykyisestä henkilöstötilanteesta.

Opettaja-lehti kertoo kansalaisopistojen heikosta virkarakenteesta: yli 40 prosentissa opistoista ei ole päätoimista rehtoria. Kaikissa opistoissa ei ole lainkaan vakinaista opettajakuntaa.

VAKITUISTEN OPETTAJIEN määrä on ollut laskussa myös kansanopistoissa. Vierailevien tuntiopettajien käyttö on lisääntynyt arvatenkin säästösyistä. Talouden tiukentuessa myös kansanopistokentälle on aivan viime vuosina ilmaantunut sivutoimisia rehtoreita.

Kehitystä ja tilannetta on pidettävä huolestuttavana. Oppilaitosten kehittämistyön edellytykset heikkenevät henkilöstörakenteen muutoksen myötä nopeasti.

OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen on oikeassa arvioidessaan, ettei ainakaan vakituisesta opettajakunnasta luopuminen ole vapaan sivistystyön lain hengen mukaista.

PEDAGOGINEN OSAAMINEN on vapaan sivistystyön vahvuustekijä tulevaisuudessa. Opetushenkilöstön työehtojen ja -olojen parantaminen sekä virka- ja toimirakenteiden vahvistaminen ovat alan menetyksen kannalta keskeisiä tavoitteita.

Valtion ja kuntien sekä oppilaitosten ylläpitäjien ja työmarkkinoiden osapuolten pitää kantaa niistä vastuuta.

Näin juhannusviikolla voi olla toiveikas näidenkin tavoitteiden toteutumisen suhteen. Voi ajatella, että Marita Savolan työryhmä ottaa nämä tavoitteet, työmarkkina-asioita lukuun ottamatta, huomioon valmistellessaan vapaan sivistystyön kehittämisohjelmaa. Odotellaan ja katsellaan.

Pekka Sallila