Pekka Sallila

Lakkautuslistan jälkeen

SYVÄN LAMAN VUONNA 1992 kohistiin kansanopistojen lakkautuslistasta.

Opetushallituksessa laadittu ehdotus herätti hämmennystä kymmenissä opistoissa. ”Kaikkiaan 40 kansanopiston valtionavut uhkaavat loppua”, otsikoi pohjoisen valtalehti Kaleva. Suomen Kansanopistoyhdistyksen organisoimien vastatoimien ansiosta hanke kuivui nopeasti kokoon.

Listan julkitulon jälkeiset 15 vuotta ovat olleet kansanopistoliikkeelle parempia kuin monet uskalsivat lamavuosina toivoa. Opistoverkko on edelleen tiheä ja monipuolinen. Opistot ovat sopeutuneet toimintaympäristön muutokseen päällisin puolin hyvin.

UUTINEN MAINEIKKAAN Viittakiven opiston toiminnan loppumisesta Hauholla muistuttaa siitä, että monen opiston tilanne on todellisuudessa varsin vaikea. Vain muutama kuukausi sitten kerrottiin Svenska Österbottens Folkakademin toiminnan lopettamisesta. Opistokentän rakenteen muutospaineet ajoivat myös Aktiivi-insituutin muuttamaan Kirkkonummen sivukyliltä Helsingin Töölöön.

Opistoverkostoa koskevat muutokset ovat aina kipeitä, mutta suurimmat muutospaineet koskevat opistojen opetuksen rakennetta. Opistojen perustehtävän, vapaan sivistystyön, suhteellinen osuus on pienentynyt kuluneiden 15 vuoden aikana. Yliopistoarvosanat, ammatillinen koulutus, työvoimapoliittinen koulutus sekä peruskoulu- ja lukio-opetus ovat kasvattaneet yhteistä osuuttaan sen kustannuksella.

OPETUKSEN PAINOPISTEEN siirtyminen vapaan sivistystyön ulkopuolelle ei sinänsä anna aihetta huoleen, vaan sitä voi pitää merkkinä kansanopiston kyvystä vastata joustavasti ajankohtaisiin koulutushaasteisiin. Monessa tapauksessa se on turvannut opiston tulevaisuuden. Huolestuttavaa on sen sijaan se, että kansanopistojen internaattiluonne on samalla jatkuvasti heikentynyt. Opistojen pedagoginen traditio toisi lisäarvoa kaikkien koulutustehtävien hoitamisessa, mutta se unohdetaan. Elävää sanaa ei enää käytetä.

Viittakiven opiston ylläpitäjän, Suomen Setlementtiliiton pääsihteeri Pentti Lemmetyinen arvioi Hämeen Sanomissa, että kansanopisto ei ole elinkelpoinen ilman ammatillista koulutusta. Lemmetyinen on yleisesti ottaen oikeassa. Lisäksi voi vain hieman liioitellen sanoa, että kansanopisto ei ole elinkelpoinen, jos se on kokonaan internaatti.

TILANNE ON ERISKUMMALLINEN. Lain mukaan kansanopisto on vapaan sivistystyön internaattimuotoinen oppilaitos, mutta mitä täysipainoisemmin se pitäytyy lain tarkoittamaan muotoon ja koulutustehtävään, sitä heikommin sillä menee. Opisto, joka suuntautuu päiväopiskelijoiden ammattiopintoihin, kasvaa ja kehittyy.

Kansanopistot ovat lähestyneet monin tavoin muita oppilaitoksia ja menestyvät kilpailussa niiden kanssa auktorisoidun koulutuksen toteuttajina. Nyt, esimerkiksi Valamon-kansanopistopäivillä elokuussa, olisi aika paneutua siihen, mitä omaleimaista, vapaaseen sivistystyöhön kuuluvaa kansanopistoissa on. Se on tärkeää senkin takia, että suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä opistoihin on tulossa uusia nuoria ihmisiä johtamaan, opettamaan ja kasvattamaan.

Pekka Sallila