Pekka Sallila

KESUssa lupaavia ehdotuksia

Opetusministeriössä valmistellaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosille 2007–2012. Valmistelua varten ministeriö on saanut kymmeniä lausuntoja suunnitelman luonnoksesta. Lausunnonantajien joukossa ovat vapaan sivistystyön edunvalvojat ja yhteistyöjärjestöt. Kuten Sivistys.net on kertonut, suunnitelmaluonnos herättää keskustelua ja antaa aihetta moniin huomautuksiin.

KESU-luonnoksessa ehdotetaan, että vapaalle sivistystyölle laaditaan kehittämisohjelma vuosille 2008–2013. Se valmisteltaisiin yhdessä toimialan järjestöjen kanssa. Ohjelmassa voitaisiin luoda pohja tarvittaville lainsäädännön ja rahoitusjärjestelmän uudistuksille.

OHJELMAN LAATIMINEN tarjoaa mahdollisuuden käydä kunnollinen keskustelu siitä, miten suoriteperusteinen valtionosuusjärjestelmä soveltuu vapaaseen sivistystyöhön.

Nyt sitä voi jo arvioida. Onko käynyt niin, että pelkästään suoritteiden määrään perustuva rahoitus johtaa halvan ja helposti toteutettavan koulutuksen osuuden kasvuun? Se voi merkitä laadun heikkenemistä ja kohderyhmien kaventumista aktiivisimpiin. Tämä heikentäisi koko alan painoarvoa. Merkkejä tällaisesta kehityksestä on jo nähtävissä.

KESU-luonnoksen toinen kiinnostava linjaus koskee vapaan sivistystyön suuntaviivaohjausta. Luonnos lupaa sille jatkoa, uudistettuna ja kokemusten pohjalta. Tälle on syytä antaa vahva tuki. Tulokset suuntaviivaohjauksesta ovat vähintäänkin lupaavia.

Luonnoksessa todetaan, että kansalaisopistoissa suuntaviivaohjauksesta luovutaan vuonna 2009. Tämä on linjassa hallitusohjelman kanssa: sen mukaan opistotyön painopisteet päätetään jatkossa paikallisesti.

PITÄÄ TOIVOA, että suuntaviivaohjauksen mahdollisuudet otetaan kuitenkin ohjelmaa laadittaessa myös kansalaisopistoissa uudelleen keskusteltavaksi. Kuntakentän muutoksessa on tärkeää pitää huoli aikuisten yleissivistävien opintojen resursoinnista.

Taustaksi tarvitaan varmasti ”valtakunnallista tahtotilaa taustaksi”, kuten KTOL asian ilmaisee lausunnossaan. Taustatukea ja ohjausta saattaa moni opisto tarvita muutoksessa myös siinä, että vaikeasti tavoitettavat kohderyhmät ja yhteiskuntapoliittisesti tärkeät koulutustehtävät tulevat hoidetuiksi.

Kehittämisohjelman ja suuntaviivojen takia KESUun voi olla oikeastaan aika tyytyväinen. Jatko riippuu paljon vapaan sivistystyön toimijoiden valmiudesta yhteistyöhön ja uudistuksiin. Lyhyen tähtäimen kapea-alaisten intressien sijasta päähuomio pitäisi siirtää toimialan tulevaisuuden rakentamiseen. Se ei tunnetusti ole helppoa.

KESUN LUONNOS tuo hyvin esille vapaan sivistystyön merkityksen yhteiskunnalliselle eheydelle ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Muuten syntyy vaikutelma, että vapaan sivistystyön vaikutukset ja merkitykset ovat luonnoksen laatijoille tuntemattomia tai marginaalisia. Ehkä työn merkitystä hyvälle arkielämälle ja onnellisuudelle ei pidetä tärkeänä. Mikään ei kuitenkaan voi olla tärkeämpää.

Pekka Sallila