Pekka Sallila

Kansanopistot etsivät uutta rahoitusmallia

Lukija pohjoisesta kiitteli tämän paikan edellistä juttua, joka käsittelee kansanopistojen kustannuksia ja rahoitusta. Samalla hän ihmetteli, miten vähällä keskustelulla aihe on sivuutettu. ”Asioiden annetaan näköjään kehittyä kohti opistojen tuhoa.”

Näin huonosti asiat eivät sentään ole. Julkista keskustelua ei asiasta kenties haluta käydä, mutta Suomen Kansanopistoyhdistys on kyllä hereillä ja aktivoitumaan päin. Yhdistyksessä ollaan tietoisia siitä, että kansanopistojen valtionosuusrahoitus on jäänyt viime vuosina jälkeen muista oppilaitoksista.

Puheenjohtaja Hannu Salvi kertoo Kansanopisto-lehdessä (5/2007), että yhdistyksen hallituksen työryhmä selvittää parhaillaan rahoituksen kehittämistä. Tavoitteena on malli, joka turvaa opistojen vapaan sivistystyön koulutukselle kilpailukykyisen rahoituksen. Opetushallinnolla on valmiutta keskustella asiasta.

Salvin mukaan myös vaadittuun pelisääntökeskusteluun on pantu vauhtia. Niin sanotun harmaan alueen käytännöt on tarkoitus käydä läpi ”sisäisellä keskustelulla ja opetushallinnon kanssa keskustellen”. Opistojen erilaistumisen ja oppimiskäsitysten muuttumisen myötä tarve selvitykseen on kaikkien tiedossa.

SAK:n Kiljavan opiston valtionapuja koskeva poliisitukinta on nostanut kansanopistojen pelisäännöt taas ikävällä tavalla julkisuuteen. SAK:n mukaan ”valtionapukiistassa on kysymys lainsäädännön epäselvyydestä”. Sen tiedotteessa arvellaan, että valtionosuuksia tarkastava Opetushallitus on epävarma lain tulkinnasta.

Kiljavan tapauksella saattaa olla myös positiivisia vaikutuksia kansanopistotoiminnan kannalta. Se voi antaa vauhtia valtionosuuslainsäädännön tarkistamiseen ja myös kentän sisäiseen keskusteluun pelisäännöistä. Tähän haluan näin joulun alla uskoa.

On syytä toivoa, että Kansanopistoyhdistyksen työryhmä ei suuntaa valmistelutyötään kapeasti valtionosuuden yksikköhinnan määräytymiseen. Sen on avattava keskustelua myös siitä, mitä kansanopiston määrittäminen internaatiksi 2000-luvulla tarkoittaa.

Internaattiasiassa on useita puolia. Yksi on se, millainen perusrahoitus on tarpeen internaatin toteuttamiseen. Toinen on se, voidaanko lain määräys internaatista kokonaan unohtaa. Näin on käytännössä jo osittain tapahtunut.

Tähän on syytä siteerata pohjoisen lukijan viestiä. ”Kansanopisto voi toimia ilman ainuttakaan asuntolapaikkaa, vaikka laki määrittää sen internaatiksi. Toisaalta kurssin vähimmäispituudeksi määrätystä 15 tunnin rajasta on pidettävä tiukasti kiinni. Suurten kaupunkien opistojen tarpeiden mukaan tehdään joustoja, maakuntien opistojen joustotarpeet sivuutetaan”.

Kansanopistoyhdistyksen työryhmän tulee ottaa työssään huomioon kentän erilaiset tarpeet ja näkemykset. Tätä Hannu Salvikin lupailee Kansanopisto-lehdessä.

Toivottavasti työryhmän työ etenee ripeästi. Opetusministeriö käynnistänee tuota pikaa vapaan sivistystyön kehittämisohjelman laatimisen vuosille 2008–2012. Siihen uudistusehdotuksilla on syytä tähdätä. Siinä on vaikuttamisen paikka, puheenjohtaja Salvi.

Pekka Sallila