Pekka Sallila

Kansanopistojen pelisäännöt

Kansanopistojen rehtoripäivät pidettiin Helsingissä 26.-27. lokakuuta. Vahvasti valtionosuuskysymyksiin painottuvassa ohjelmassa oli nostettu uutena asiana esille opistotyön pelisäännöt. Rehtorit pohtivat ryhmäkeskusteluissaan, tarvitaanko nyt sisäisiä pelisääntöjä.

On ilmeistä, että puheet pelisäännöistä ovat saaneet vauhtia viime kuukausien julkisesta keskustelusta. Eräät ohjelmat ja jutut ovat antaneet kansanopistotyöstä kummallisen kuvan. Television A-studio kertoi elokuussa kansanopiston ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yhteistyöstä. Jutun mukaan tiedekunnan tutkinto-opiskelijoiden opetusta toteutetaan paikallisen kansanopiston vapaana sivistystyönä. Opettajina toimivat yliopiston omat opettajat ja opetus järjestetään yliopiston omissa tiloissa.

Kesällä lehdet kertoivat isoin otsikoin ”enkelihoitajien” koulutuksesta muutamassa opistossa. Yliopistomaailman edustajat ja hoitoalan asiantuntijat eivät säästelleet sanojaan kommentoidessaan tapauksia. Joissakin kommenteissa taidettiin puhua suorasukaisesti ”humpuukista”, jotkut nostivat esille kuluttajansuojan.

Mahdolliset ylilyönnit ja kyseenalaiset laintulkinnat tai rikkeet eivät kuitenkaan välttämättä ole pääsyy pelisääntökeskusteluun. Lainsäädännön tulkitsemisessa ja kustannusten vyöryttämisessä on monesti vaikeita ja epäselviä tilanteita, kun toimitaan useiden lakien ja monien viranomaisten vaikutuksen piirissä. Opistot voivat tarvita tukea ratkaisuja tehdessään. Opistojen yhteistyön lisääntymisen myötä yhtenevien toimintalinjojen tarve entisestään korostuu.

Yhteinen pelisääntökeskustelu on tarpeen muun muassa sen takia, että joidenkin virhearvioista ja väärinpeluusta kärsivät kaikki. Koetuksella ovat opistotyön maine ja julkinen kuva, uskottavuus. Koetuksella on vapaan sivistystyön tunnistaminen ja tunnustaminen.

Pelisääntöjen rikkomisella ja valtionosuuslain tulkintojen venyttämisellä on myös kielteisiä taloudellisia vaikutuksia kaikkien opistojen toimintaan. Lukemalla opiston toiminnan piiriin puoli-ilmaiseksi tuotettuja opiskelijaviikkoja suoritteen keskimääräinen kustannus laskee, sitä enemmän mitä vähemmän opisto opetukseen satsaa. Se taas merkitsee, valtionosuuden laskentamenettelyn kautta, valtiolta jatkossa saatavan rahoituksen alenemista.

Jotakin kertonee sekin, että kansanopistojen vapaan sivistystyön yksikköhinnan kustannuspohja on nykyisen valtionosuusjärjestelmän voimassaoloaikana huvennut vuodesta toiseen. Samaan aikaan muiden koulutusten kustannukset ja valtionosuudet ovat nousseet.

Suomen Kansanopistoyhdistyksellä on keskeinen vastuu opistojen pelisääntökeskustelusta. Keskustelun alustus rehtoripäivillä viittaa siihen, että asian tärkeys on yhdistyksen johdossa ymmärretty. Jää nähtäväksi, löytyykö yhdistyksestä johtajuutta haasteellisessa työssä tästä eteenpäin.

Pekka Sallila