MATTI VANHASEN toisen hallituksen ohjelma on koulutuspolitiikan painotuksiltaan rohkaiseva. Hallitus lupaa huolehtia koulutuksen tasosta ja tasapuolisuudesta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Hallitus lupaa kehittää koulutusjärjestelmää ja sitoutuu korottamaan opintososiaalisia etuuksia. Perusopetukselle ja yliopistoille luvataan lisää resursseja.
Aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön näkökulmasta ohjelma ei sisällä suuria yllätyksiä. Vapaata sivistystyötä koskeva yleislause on kirjoitettu samalla tavalla kuin Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa. Lupaus vapaan sivistystyön toimintaedellytysten turvaamisesta on toki merkittävä painotus, mutta saattaa osoittautua tälläkin kertaa lähinnä periaatteellisen tuen ilmaukseksi.
AMMATILLISEN koulutuksen osalta ohjelma sisältää huomattavasti selvemmän kannanoton. Hallituksen tavoitteena on ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen kokonaisuudistus. Sillä on tarkoitus selkiyttää hallintoa, rahoitusta, etuuksia ja koulutustarjontaa. On selvää, että uudistus koskee niitä lukuisia vapaan sivistystyön oppilaitoksia, jotka järjestävät ammatillista koulutusta.
Ohjelmassa luvataan kehittää maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien aikuisten sivistysmahdollisuuksia. Tätä kohtaa on pidettävä vapaan sivistystyön kannalta todella tärkeänä. Tämä on enemmän kuin kannustus jatkaa ja lisätä toimenpiteitä vaikeasti tavoitteiden ryhmien saamiseksi opintojen ja sivistysharrastusten pariin.
Päättyneellä vaalikaudella on puhuttu siitä, että perusopetuksesta ikäluokkien pienentymisen seurauksena vapautuvia voimavaraoja pitäisi kohdistaa aikuiskoulutukseen. Nämä toiveet on viimeistään nyt syytä unohtaa. Ohjelman mukaan vapautuvat varat kohdistetaan perusopetuksen laadun kehittämiseen niin kuin on ollut syytä odottaakin.
MONTA PUHETTA on pidetty kansalaiskasvatuksen puolesta. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman ansiosta asiaa on alettu pitää tärkeänä koko koulutuskentällä, varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Tätä taustaa vasten tuntuu yllättävältä, ettei koko sanaa taida löytyä uuden hallituksen ohjelmasta. Ympäristö- ja yrittäjyyskasvatuksien merkitystä sen sijaan korostetaan, kaikilla koulutusasteilla.
Ohjelman pohjalta ei kaiken kaikkiaan ole odotettavissa mitään isompia muutoksia hallituksen politiikassa vapaan sivistystyön alueella. Pieniä parannuksia voi jokainen opetusministeri kuitenkin aina olla ajamassa. Sari Sarkomaan aikaisemman poliittisen toiminnan valossa on mahdotonta sanoa, millaista kiinnostusta hänellä on tämän alan erityiskysymyksiä kohtaan.
Ennen ajateltiin, että keskusta ja sdp ovat suopeampia vapaata sivistystyötä kohtaan kuin kokoomus. Jo 1990-luvun kokemukset osoittivat tämän käsityksen vanhentuneeksi. Suurten puolueiden välillä ei tälläkään koulutuspolitiikan osa-alueella ole merkittäviä eroja. Eroja on eri puolueiden politiikkojen välillä, minkä takia ministeri Sarkomaan linjauksia odotetaan kiinnostuksella.
Pekka Sallila