Sivistys.netin päätoimittaja Pekka Sallila.

Eduskuntavaalit ja näkymätön vapaa sivistystyö

VAPAAN SIVISTYSTYÖN VÄKI on heikosti edustettuna eduskuntavaalien ehdokaslistoilla. Kansanopistoista on mukana kaksi rehtoria ja yksi koulutusjohtaja. Kansalaisopistoista ehdokkaana on yksi opettaja, opintokeskuksista yksi koulutussuunnittelija.

Kokonaiskuva paranee, jos lukuun otetaan istuvien kansanedustajien työhistoriat. Jukka Gustafsson (sd) on ollut rehtorina Murikka-Opistossa, Simo Rundgren (kesk) Ylitornion kristillisessä opistossa. Lisäksi on paljon sellaisia ehdokkaita, jotka ovat aktiivisesti mukana oppilaitosten hallintoelimissä.

Muita opettajia puolueiden listoilta löytyy runsaasti. OAJ:n tietojen mukaan sen jäseniä on ehdokkaina 150. Tähän verrattuna vapaalla sivistystyöllä on seuraavissa vaaleissa paljon parantamisen varaa.

KUN TARKASTELLAAN puolueiden ohjelmia ja tavoitteita, vapaata sivistystyötä saattaa olla vaikea tunnistaa. Koulutuksen, oppimisen ja osaamisen asiat ovat selvästi edelliskertaa painokkaammin esillä, myös ammatillinen aikuiskoulutus. Vapaa sivistystyö mainitaan hyvin harvoin.

Jotakin sentään löytyy. Keskustan tavoitteena on ”kehittää aikuiskoulutusta ja vahvistaa vapaata sivistystyötä koko maassa”. Sosialidemokraatit korostavat sivistysjärjestöjen toimintaa tietoyhteiskuntaosaamisen yhteydessä. Vasemmistoliitolla on kenties mielenkiintoisin teesi: ”Kansansivistystyö viritetään uudelleen nyky-yhteiskunnan kansalaistoiminnan keskiöön”.

MILTÄÄN PUOLUEELTA ei löydä helposti yksilöityjä tavoitelauseita vapaasta sivistystyöstä. Se on erikoista, sillä ammatillisesta koulutuksesta niitä on, samoin kirjastoista ja kansalaistoiminnasta, jopa museoista. Yksittäiset ehdokkaat ovat toki tuoneet esiin kampanjoissaan nimenomaan kansalaisopistoja koskevia yksilöityjä tavoitteita.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että koulutuspolitiikan kehittämistä koskevat yleiset linjaukset ovat melkeinpä kaikissa eduskuntapuolueissa vapaalle sivistystyölle myönteisiä. Elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen ajatus saa laajaa kannatusta. Sen toteuttamista koskevia tehtäviä esitellään tavalla, joka avaa vapaalle sivistystyölle merkittäviä vastuita ja lupaavia näkymiä.

JONKIN VERRAN linjauksissa häiritsee aikuiskoulutuksen työelämälähtöisyyden ja -ehtoisuuden yksipuolinen korostaminen, kautta puoluekentän. Aikuiskoulutuksen muut yhteiskunnalliset merkitykset ja mahdollisuudet jäävät vähemmälle huomiolle.

Aikuiskoulutuksen rakenteiden uudistaminen on jäänyt vaalikeskustelussa ilman huomiota. Tämä on yllättävää, sillä sekä Vesa Vihriälä että Pentti Puoskari nostivat asian esille suurta huomiota saaneissa globalisaatioselvityksissään. Kunta- ja palvelurakenneuudistus varmistaa sen, että asiaan palataan vaalien jälkeen. Jää nähtäväksi, kuinka paljon keskustelu koskee vapaata sivistystyötä.

Pekka Sallila