Aikuiskoulutuksen tasa-arvo otettava vakavasti

Tasa-arvosta on puhuttu aikuiskoulutuksessa aina paljon. Sitä koskevat tavoitteet ovat toteutuneet kuitenkin hieman kehnosti, vaikka koulutuksen kehittämiseen on panostettu voimakkaasti. Alalla puhutaan syrjäytyvistä ja vetäytyvistä, aliedustettuja ryhmiä on useita. Ongelma koskee myös vapaata sivistystyötä.

Puolueissa, etujärjestöissä ja ministeriöissä valmistellaan parhaillaan seuraavan vaalikauden tavoitteita. Aikuiskoulutuksen puolella on tärkeää pitää esillä koulutukseen osallistumisen tuntuvaa lisäämistä. Vuotuisen osallistumisasteen nostaminen 53:sta 60 prosenttiin on kirjattu voimassa olevaan Koulutuksen kehittämissuunnitelmaan. Tästä kunnianhimoisesta tavoitteesta ei pidä tinkiä.

Vapaassa sivistystyössä on ainakin tähän asti kannettu huolta aliedustettujen ryhmien tavoittamisesta opiskelun pariin. Valitettavasti nykyinen rahoitusjärjestelmä ei tue toiminnan kehittämistä tähän suuntaan. Valtionosuuden suoriteperusteisuus ei tue hakevaa toimintaa eikä panostusta ohjaukseen. Perusrahoitus kannustaa päinvastoin kouluttamaan niitä, jotka on helpointa tavoittaa ja joiden opetukseen ei liity esimerkiksi oppimisvaikeuksista aiheutuvia lisäkustannuksia.

Vapaan sivistystyön edunvalvonnan yhdeksi seuraavan vaalikauden päätavoitteeksi tulisi asettaa se, että syrjäytyvien ja vetäytyvien tavoittamiseen ja aliedustettujen ryhmien opetukseen saadaan lisäresursseja. Sitäkään ei pidä pelätä, että tavoitteen toteuttaminen saattaa edellyttää alan määrärahojen sisäisiä siirtoja, kenties perusrahoitukseen puuttumista. Tasa-arvotavoite on vihdoin otettava vakavasti myös omalla kentällä.

Anneliina Törrönen ja Anna Kirstinä ovat viimeksi tuoneet esille erilaisia käytännön mahdollisuuksia kohdentaa resursseja aliedustettujen ryhmien palveluihin. Ehdotukset sisältyvät selvitykseen, joka on tehty vetäytyvien kansalaisten aktivoimisesta ja sitouttamisesta yhteiskuntaan. Selvitys on Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tilaama.

Opintosetelit ovat yksi mahdollisuus. Opintomaksut estävät joitain ihmisiä osallistumista vapaaseen sivistystyöhön. Opintosetelien käytöstä on saatu rohkaisevia kokemuksia monissa kokeiluhankkeissa. Opintosetelien avulla rahoitettavalle koulutustoiminnalle tulee luoda pysyvä rahoitusjärjestelmä, suosittavat Törrönen ja Kirstinä.

Hakevaa toimintaa ja ohjausta voidaan selvityksen mukaan vahvistaa vertaisohjaajan tavoin toimivien paikallisten yhdyshenkilöiden avulla. Tällaisten toimijoiden palkkaamiseen ja kouluttamiseen tarvitaan kohdennettua erityisrahoitusta. Englannissa useita vuosia käytössä ollut Learning Champion -malli voi toimia yhtenä esikuvana paikallistason tuesta.

Syrjäytyvien ja vetäytyvien oppijoiden kohtaaminen vaatii uusien pedagogisten ratkaisujen tuntemusta. Vapaan sivistystyön henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta hakevasta toiminnasta ja erilaisesta oppijuudesta. Monissa oppilaitoksissa on tällaiseen täydennyskoulutukseen jo panostettu, nyt tarvitaan alan järjestöjen yhteinen ponnistus ja yhteistyötä opetushallinnon kanssa osaamisen saamiseksi uudelle tasolle koko maassa.

Törrönen ja Kirstinä, vapaan sivistystyön nuoremmasta polvesta, osoittavat osaavasti tietä käytännön ratkaisuihin aikuiskoulutuksen tasa-arvon toteuttamiseksi. Edunvalvojien on syytä nostaa heidän suosituksensa tapetille.

Pekka Sallila