Aatteen palo ja kansalaisopintojen tilanne

Keskustelu kansalaiskasvatuksen asemasta vapaassa sivistystyössä jatkuu. Viimeksi asialla oli Helsingin Sanomat elokuun lopun koulutusliitteessään. Lehti selvitti, löytyykö aatteen paloa vielä aatteellisten oppilaitosten opetuksessa. Palo hiipui jo, vastasi Ninni Lehtniemi viiden oppilaitoksen vertailuun liittyvässä kommentissaan.

Lehden ”kuunteluoppilaiden” kokemukset tukevat Lehtniemen päätelmää. Alkio-opistossa ja Voionmaan opistossa ei aatteellisuus näy mitenkään. Helsingin kristillisessä opistossa järjestetään sentään vapaaehtoisia aamuhartauksia. Vasemmistolaisessa KSL-opintokeskuksessa yritetään olla köyhän asialla.

Kuvaa aatteen palon hiipumisesta ja kansalaiskasvatuksen vähäisyydestä vahvistavat tiedot budjettivarojen käytöstä vapaassa sivistystyössä. Valtio ja kunnat käyttävät vapaaseen sivistystyöhön 200 miljoonaa euroa vuodessa. Niistä käytetään kahdeksan prosenttia kansalaiskasvatukseen, siitä kaksi prosenttia poliittista toimintaa tukevaan koulutukseen. Ruotsissa ja Saksassa osuudet ovat selvästi suuremmat.

Tilanne on itse asiassa varsin erikoinen. Meillä on suuri joukko aatteellisesti sitoutuneita vapaan sivistystyön oppilaitoksia, lähinnä kansanopistoja ja opintokeskuksia. Niiden toiminta on laajempaa kuin menneinä vuosikymmeninä, mutta opetus on yhä suuremmassa määrin neutraalia, monesti pääosin samanlaista kuin julkisen sektorin oppilaitoksissa. Samaan aikaan pidetään kansalaiskasvatuksen ja poliittisen koulutuksen määrällistä tasoa riittämättömänä.

On syytä toivoa, että sitoutuneiden oppilaitosten ylläpitäjät tulevat mukaan keskusteluun aktiivisesta kansalaisesta ja koulutuksesta. Niillä on melkoinen vastuu tässä asiassa. Niiltä odotetaan lisää panostuksia ja innovaatioita tälle alueelle. Viime vuoden think tank –kokeilu poliittistaustaisissa oppilaitoksissa osoitti, että mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen voidaan löytää.

Vaikka kritiikki kansalaiskasvatuksen hiipumisesta on syytä ottaa vakavasti, asiasta on syntynyt kenties liiankin synkkä kuva. Puheet kahdeksasta ja kahdesta prosentista eivät tee oikeutta esimerkiksi kansalaisopistojen laajalle toiminnalle, joka monissa oppiaineissa palvelee aktiivista kansalaisuutta ja kansalaistoimintaa. Yhteisöllisen kansalaisopisto-opiskelun merkitykset kansalaiskasvatuksessa tulevat helposti esille, kun asiaan perehtyy ruohonjuuritasolla, opiskelijoita haastattelemalla.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on virinnyt kasvavaa kiinnostusta terveyskasvatusta ja hyvinvointioppimista kohtaan. Se on omiaan vahvistamaan oppilaitosten roolia kansalaiskasvatuksessa, myös syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien suunnalla. Oman elämän hallinta on perusedellytys yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja kansalaistoiminnalle.

Jää nähtäväksi, mitä opetusministeriön ja vapaan sivistystyön järjestöjen käynnissä oleva suuntaviivaopintojen hanke vaikuttaa kansalaiskasvatuksen kehitykseen. Yritys on ainakin kiitettävää luokkaa. Ensimmäinen sisältöalue koskee nimenomaan kansalaistaitoja ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumisen valmiuksia.

Pekka Sallila