Narsistin ansassa

Leila Simonen (2007). Suska. Voimapaja Oy. 348 sivua.

Satunnaiset vierailut dekkareiden maailmassa vahvistavat käsitystäni siitä, että tässä kirjallisuuden lajissa voi ainakin väljästi soveltaa luokitusta miesten ja naisten dekkareihin.

Leila Simosen rikospoliisi Susanna Teräsvuon elämää seuraileva kirjasarja edustaa tässä mielessä tyylipuhdasta naisten rikosromaania, missä kirjoittaja, nainen, ymmärtää kuvattavaansa, toista naista.

”Suskaa” voi luonnehtia sekä psykologiseksi että globaalin ulottuvuutensa vuoksi yhteiskunnalliseksi dekkariksi.

Actionin, ruumiiden kertymisen, väkivallan ja kuoleman koskettamattomuuden sijasta ”naisdekkari” kuvaa päähenkilönsä kokemuksia ja tuntemuksia. Mitä tavallisen, järkevästi toimivan ihmisen päässä tapahtuu, kun kaikki alkaa mennä solmuun ilman omaa syytä? Tai kun on todellinen syy pelätä, mutta kehenkään ei voi turvautua? Tai kun asiat ovat toisin kuin ne naapureista, työtovereista tai ystävättärestä näyttävät?

Susannaan, kiireiseen yksinhuoltajaäitiin voi lukija samaistua.

”Suska” juoksuttaa rinnakkain kahta juonta. Rikospoliisi Susanna Teräsvuo selvittää tutkijaryhmän jäsenenä vaikutusvaltaisen ja upporikkaan eDog-firman toimitusjohtajan Jani Ilmosen mystistä katoamista samanaikaisesti, kun hänen oma elämänsä menee yhä enemmän solmuun.

Hän on joutunut häikäilemättömän narsistin ansaan.

Narsismi on aikamme ilmiö

Narsismi on aikamme sairaus. Hyvin monesti narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö on ulkoisesti miellyttävä, verbaalisesti lahjakas, älykäs ihminen. Charmikkaan ulkokuoren alla piilee kuitenkin epävarmuus. Siksi narsistin ei kärsi hävitä. Pelin henkeen kuuluu olla ulkoisesti menestyjä.

Susanna Teräsvuo on haksahtanut hiljattain kiihkeään seksisuhteeseen muuan pikatuttavuuden, Jussin, kanssa. Sangen pian Susannalla alkoivat soida hälytyskellot. Jussi osoittautuu valetarinoita sepittäväksi tyhjäntoimittajaksi, nykyajan auervaaraksi.

Susanna katkaisee vasta alkaneen suhteen. Mutta narsistia ei jätetä. Jussi käynnistää vainoamisen sarjan, jonka lopputuloksena Susanna on lopulta ulkoistettu omasta elämästään. Muut ovat ottaneet päätäntä- ja tulkintavallan hänen elämäänsä.

Susanna Teräsvuo saa lopulta puretuksi suman itsepuolustuksella, jonka taktiikkana on hyökkäys ja sen ensimmäisinä kohteina heikoimmat osalliset.

Lukijan otteessaan pitävä ”Suska” sisältää myös romanttisen sivujuonteen, ihailun tai ihastuksen ultrakomeaan uuteen kollegaan Kimmoon. Suhteen mahdollisen syntymisen Simonen jättää viisaasti auki, pelkäksi mahdollisuudeksi.

Kaksi kirjan tarinaa punoutuu lopultakin samaan perusteemaan, narsismiin. Myös tutkittavassa Ilmosen katoamistapauksessa kyse on äärimmilleen ryöstäytyneestä omahyväisyydestä ja omanapaisuudesta.

”Suska” on sujuvasti kirjoitettu dekkari. Sen kieli on hyvää, lauseet lyhyitä ja napakoita. Kirjoittajan ote tarinaansa pitää.

Anneli Kajanto