Maan tomua on jo viides Annie Proulxilta suomennettu teos.

Mustaa huumoria Keski-Lännestä

Annie Proulx (2007). Maan tomua. Kertomuksia Wyomingista 2. Suomennos Hanna Tarkka. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Wyomingissa asuva, nyt jo 72-vuotias kirjailija Annie Proulx on armoitettu kertoja.

Suomessa hänen lähin vastineensa voisi olla Joni Skiftesvik monessakin mielessä. Molemmat kuvaavat maantieteellisen lähialueensa ihmisiä; molempien henkilögallerian täyttävät ihmisreppanat ja sitkeät sinnittelijät, jotka raapivat elantonsa hanttihommista; molempien kerronnassa on imua ja yllätyksellisyyttä ja molemmat tuntevat kuvattaviaan kohtaan myös tiettyä myötätuntoa ja ymmärrystä, musta huumorin ja kriittisyyden läpi. Molemmat ovat myös sanataitureita ja loistavia kertojia, joilla on hallussaan tarinan rakennetaju.

Maan tomua koostuu 11 tarinasta. Osa niistä painuu, kuten kertomuskokoelmissa käy aina, nopeasti lukijan unohduksiin. Osa kolahtaa ja jatkaa elämäänsä lukijan ajatuksissa.

Minuun kolahti erityisesti kaksi tarinaa, Valumisilmiö ja Wamsutterin susi. Molemmat tarinat pitävät lukijan tiukasti otteessa, herättävät myötätunnon ja jännityksen ja yllättävät lopussa.

Vuosisadan kuivuus
karjankasvatusvaltiossa

Valumisilmiön aiheena on alkoholisoitunut, keikkatöillä elävä miehenpuolikas Deb Sipple sekä lihakarjan kasvattamisesta elävän Wyomingin katastrofaalinen kuivuus, jonka seurauksen tiloilta loppuu karjanrehu ja ostettavan rehun hinta nousee yli tilojen kannattavuuden.

Sipple on menettänyt aikoinaan oman karjatilansa juopottelunsa takia. Hänen ainoa omaisuutensa nyt on kuljetusalustalla varustettu kuormuri. Hän on joka suuntaan velkaantunut.

Kertomus kuvaa karjatilallinen Fiesta Punchin rehuhankinnan Wisconsinista. Punch palkkaa kuljetusauton omistavan Sipplen rehunkuljetusmatkalle. Rehu on ensiluokkaista, mutta sen kuljetus eri osavaltioiden läpi on työlästä ja käy tähtitieteellisen kalliiksi – ellei kustannuksia voi pitää edes jonkinlaisessa hallinnassa tekemällä kuljetussopimus tutun, rahantarpeessa olevan Sipplen kanssa.

Kun Annie Proulx kirjoittaa tarinaansa lauseen ”Ensimmäinen matka sujui vaivattomasti”, lukija tietää, että toinen taas ei. Loppu jääköön lukijalle!

Karjatilalta kiertolaisen
hanttihommiin

Wamsutterin suden keskushenkilönä on karjatilallisen poika Buddy Millar, joka lukion päättymisen jälkeen valitsee yliopiston sijasta töihin menon. Ensi alkuun hän teki töitä isälleen, mutta isäukko oli tuittupäinen, ja pojalla oli paha tapa sanoa ääneen vääriä asioita.

Paremmin ei käynyt vieraankaan leivissä: Buddy soitti suutaan ja sai potkut, sai ensin yhdessä paikassa, myöhemmin muualla. Tilapäinen paluu kotiin tuo myötään uuden katastrofin, ja Buddy on taas tien päällä, hanttihommia etsimässä. Kohde on Wamsutter, ankea kaivospaikkakunta, jonka ”kaupunginosat” rakentuvat vanhoista rappiolla olevista asuntovaunuista ja asukkaat satunnaisista töiden perässä etsiytyvistä tyhjätaskuista.

Buddy vuokraa kurjan asuntovaunun ja huomaakin saaneensa meluisiksi ja riesaa aiheuttaviksi naapureikseen vuosientakaiset luokkatoverinsa, väkivaltaisen koulutyrannin Rase Whamin, joka potkaistiin sen vuoksi aikoinaan pois koulusta, sekä raakalaismaisen sosiopaatin, Cheri Bisen, liikalihavan hutsun. Rase ja Cheri ovat surkuhupaisa, traaginen ja villisti sikiävä aviopari kallellaan könöttävässä asuntovaunun rähjässä. Ja ilahtuneita tuttavuuden uusimisesta Buddyn kanssa!

Tapahtumat alkavat liukua Buddyn yli. Ne eivät kysy hänen lupaansa ja anna hänelle mahdollisuutta vaikuttaa niiden kulkuun.

Proulxin hurjat kertomukset nykypäivän Wyomingista tuovat lähellemme Yhdysvaltain keskilännen, alueet, jotka valkoinen siirtoväki riisti 1800-luvulla intiaaniheimoilta.

Otava on aiemmin julkaissut Proulxilta teokset Laivauutisia, Vaarallinen harmonikka, Lyhyt kantama ja Ässä hihassa.

Anneli Kajanto