Kaljakekkereistä vesisotiin

Tom Standage: Kuusi lasillista historiaa, Edita 2006.

Tuskinpa Suomesta löytyy kovin monta sellaista opettajainhuonetta, konttoria tai lehden toimitusta, jossa ei päivän mittaan juotaisi kahvia. Harvassa työpaikassa sen sijaan toimihenkilöt voivat virkistäytyä olutsammion äärellä, pikkujouluja lukuun ottamatta. Ja jos joku korjaa tämän puutteen omilla eväillään, sitä ei pidetä vaihtoehtoisena kulinaarisena ratkaisuna vaan osoituksena henkilökohtaisesta alamäestä. Epäilemättä aiheesta.

Rajanveto vaikuttaa itsestään selvältä, mutta vielä muutama vuosisata sitten kahvin nauttiminen aamiaisella ja työpäivän mittaan oluen sijasta oli Euroopassa uutta ja erikoista. Eksoottisesta kahvista tuli mitä sopivin henkisen työn tekijöiden juoma, jonka voimalla oltiin skarppeja, virkeitä ja tehokkaita rennon olutpöhnän sijaan. Olipa kahvilla ja kahviloilla myös vaarallinen ja vallankumouksellinenkin vivahteensa.

Tom Standage tarkastelee teoksessaan kuuden eri juomaryhmän roolia maailmanhistoriassa: oluen, viinin, viinan, kahvin, teen ja Coca-Colan. Tuloksena on oivaltavaa ja valaisevaa historiankirjoitusta, jossa maailmankaupan ja politiikan käännekohdat limittyvät tapakulttuuriin.

Lennokkaissa visioissaan Standage katsoo vuosituhantisen ympyrän sulkeutuvan ja nimeää tulevaisuuden juomaksi veden. Sen saatavuudesta ollaan valmiita jopa sotimaan.

Kari Kivioja