Hernekeittokirja – ylistys yhteisöllisyydelle?

Eliisa Kilpi (2007). Maailman paras hernekeittokirja. Kuvitus: Ulla Vaajakallio. Maahenki Oy.

Herne on kuulunut viljelyvalikkoomme jo esihistorialliselta ajalta. Varhaisimmat tämän proteiini- ja hivenainepommin viljelykset ajoittuvat miltei 10 000 vuoden taa Lähi-idässä. Herneestä valmistettava rokka tunnetaan eri muodoissaan muiden muassa Saksassa, Hollannissa ja Englannissa, mutta tyypillisimmin se on pohjoismainen herkku.

Meillä hernekeittoon liittyy myös liki tuhat vuotta vanhat traditiot. Katolilaisuuden kaudella oli perjantai paastopäivä. Sen vuoksi Ruotsin kuningas määräsi sotilaiden torstaisapuskaksi tuhtia hernekeittoa. Edelleenkin Ruotsin ja Suomen lounasravintoloissa sekä armeijassa torstaina tarjotaan hernekeittoa ja jälkiruuaksi pannukakkua.

Ortodoksien vuoden ensimmäinen paasto alkaa laskiaistiistaista. Niinpä myös laskiaisena kuuluu syödä hernekeittoa.

Ravitseva ja maukas ruoka on myös kansallinen yhdistäjä, sellaisena yksi harvoista ruuista. Ei ole sattuma, että vaalien alla tai suurissa kampanjoissa soppatykit höyryävät torien varsilla.

Innostava esimerkki
yhteisöllisyydestä

Eliisa Kilven toimittama keittokirja on paitsi innovatiivisten reseptien kokoelma, myös kunnianosoitus yhteisöllisyydelle. Sekalaisia soppa-aineksia sisältävä kirjanen avaa iloisen siivun aktiivien nuorten aikuisten yhteisöllistä toimintaa.

Kirjan punoutuu kehitysmaakauppapurjelaiva Estellen kaksikymmentä vuotta kestäneeseen talkootyöhön, samoin kuin moniin samanhenkisiin kulttuurisiin tihentymiin Turussa: kasvisravintola Verson, Uusi Tuuli ry:n, taideopiskelijoiden, kehitysmaakaupan, Emmauksen ja Aurinkotehtaan kokoamaan kansalaisaktiivisuuteen.

Kirjasta voi siis lukea inspiroivana ja innostavana esimerkkinä yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä ja verkostoitumisesta. Kymmenen vuoden hernekeittokilpailun traditio on yksi taipaleen aikana syntyneistä ja elämään jääneistä ideoista.

Tiesitkö tämän
hernekeitosta?

Reseptejä pienestä kirjasesta löytyy joka makuun. Mukana on myös käyttökelpoisia niksejä niille, jotka eivät voi mielestään syödä hernekeittoa ilmavaivojen pelossa. Herneiden liotusvesi kannattaa aina heittää pois, sillä siinä menee viemäriin juuri niitä hiilareita, jotka sulamatta seilaavat suolistoon.

Mutta kiusallisen jälkivaivan voi varmistaa liotusveden poisheiton lisäksi myös mausteilla. Suositeltavat tähän tarkoitukseen ovat kumina, fenkoli, anis, korianteri ja tilli.

Osa kilpailuun osallistuneiden keittojen resepteistä jää ikuiseksi salaisuudeksi, sillä keittäjä ei itsekään muista, mitä ja minkä verran tuli keittoon pannuksi. Inspiraation vallassa ei mittailla eikä punnita, eikä aina edes harkita.

Persoonallisimpia reseptejä on Aito savolainen hernekeittokukko, joka on annosteltu sadalle hengelle ja valmistusastiana on tietysti savolainen muuripata. Voi tokkiinsa! Kirjassa kuitenkin muistutetaan siitä, että resepti on aidosti savolainen: vastuu on lukijalla.

Maailman paras hernekeittokirja on käsissä miellyttävä. Ulla Vaajakallion piirroskuvitus antaa iloisen ilmeen. Kirja jatkaa kätevien ja pirteiden perinneruokakirjojen sarjaa, missä vuosi sitten ilmestyi Paastoajan keittokirja sekä sen jälkeen kotipullantuoksuinen Pullakirja.

Anneli Kajanto

Laskiaistiistain hernerokkaa monilla mausteilla
Vuoden 2008 kisareseptit