Alkuteos (2007) On Chesil Beach

Eräs hääyö

Ian McEwan (2007). Rannalla. Suomennos: Juhani Lindholm. Kustannusosakeyhtiö Otava. 188 sivua.

Ian McEwan (synt. 1948) on sukupolvensa arvostetuimpia brittikirjailijoita, jonka runsaasta tuotannosta on suomennettu peräti kymmenkunta teosta. Hänen romaaniinsa Sovitus (2002) perustuu Joe Wrightin vuonna 2007 ohjaama samanniminen, upea elokuva.
Rannalla edustaa vaativaa tyylilajia, missä kirjoittajan taito punnitaan. Kirjailija kuvaa nyansseja, viipyy niissä ja antaa niille suuria merkityksiä.

Kirja on kertomus kahdesta juuri vihitystä nuoresta, Florencesta ja Edwardista, heidän yhteistä hääateriastaan ja alkavasta hääyöstä.

Eletään 1960-luvun alkua, jolloin seksuaalinen vapautuminen tekee vasta tuloaan. Edwardin ja Florencen maailmaan se ei ole vielä ulottunut. Tietämättömyys ja puhumattomuus korvataan hienotunteisuudella, häveliäisyydellä, sovinnaiskäytöksellä ja mielenmaltilla.

Puheen sijasta
käytöksen tulkinta

Tapahtuu minimaalisen vähän. Jokainen liike, ilme ja ele saa tihentyneessä ilmassa tulkintansa. Tarkoitus ja tulkinta eivät kuitenkaan kohtaa. Kummankin käsitys toinen toisestaan on melko lailla harhainen.

Liikkeet ja eleet tulevat ajatuksista, peloista, jännityksestä, odotuksesta, toiveista, oletuksista ja uskomuksista. Ääneen puhutaan vain rakkaudentunnustuksia, sillä nuoret rakastavat toisiaan aidosti ja syvästi. Kummankin epäkiitollinen tehtävä on yrittää tulkita toisen eleitä ja ilmeitä oikein.

Ian McEwan kuvaa seksuaalisesti tietämättömän ja seksiä kammoavan Florencen avuttomia viivytys- ja väistöyrityksiä, joille hän tahtomattaan antaa viettelevän ja kiihottavan merkityksen ja joilla hän ajaa itseään vääjäämättömästi umpiperään, kohti väistämätöntä. Myös Edward on untuvikko, mutta täynnä haluja sekä omaan suoritukseensa kohdistuvaa pelkoa.

Nieleskellessään rakastamaansa nuorukaista vastapäätä kurkkuun tarttuvaa hääateriaansa Florence tajuaa sitoutuneensa vapaaehtoisesti siihen, mikä on edessä:

”Hän oli suostunut siihen, että tämä oli oikein ja hänelle saisi tehdä näin. Kun hän ja Edward ja hänen vanhempansa olivat vihkitilaisuuden jälkeen kävelleet peräkanaa kirkon hämärään sakaristoon allekirjoittamaan paperit, he olivat vahvistaneet nimikirjoituksillaan tämän, ja kaikki muu – oletettu aikuisuus, konfetit, kakku – oli pelkkää kohtaliasta sumutusta. Jos hän ei pitänyt tästä, vastuu oli hänen eikä kenenkään toisen, sillä kaikki hänen viimeksi kuluneen vuoden aikana tekemänsä ratkaisut olivat tähdänneet tähän nimenomaiseen seikkaan ja hän oli syyllinen – ja nyt häntä toden teolla alkoi oksettaa.”

McEwanin nopealukuinen teos on hieno, vivahteikas, yhtä aikaa surullinen ja ironinen, koominen ja traaginen kuvaus kahden kokemattoman nuoren hääyöstä, jonka merkitys kasvaa itseänsä suuremmaksi ja lopulta määrittää molempien myöhempää elämänkulkua. Jos-sanalla on ihmisen elämänkäänteissä erityinen merkitys. Moni asia olisi saattanut mennä toisin, jos…

Anneli Kajanto