Optimistiset nuoret pärjäävät elämässä

Sami Määttä (2007). Achievement strategies in adolescence and young adulthood (Nuorten ajattelu- ja toimintastrategiat) tarkastustilaisuus. Väitös 8.12.2007 Jyväskylän yliopistossa.

Väitöskirjatyössään psykologian maisteri Sami Määttä tutki nuoruutta ja nuorta aikuisuutta ajattelu- ja suoritusstrategioiden näkökulmasta. Strategiat viitoittavat nuorten ja nuorten aikuisten myöhempää elämää.

– Nuorten ja nuorten aikuisten ajattelu- ja toimintatavat muodostavat kumuloituvia kehiä erilaisten muiden psykologisten tekijöiden, kuten masennuksen ja muiden tärkeiden kehitysvaiheeseen liittyvien tekijöiden kanssa. Yksi tällainen on koulumenestys, Määttä kertoo.

Adaptiiviset strategiat, kuten optimismi, pitävät itseään yllä ja lisäävät nuorten todennäköisyyttä pärjätä koulussa ja elämässä yleensä. Se taas vähentää esimerkiksi masennuksen todennäköisyyttä. Siitä vuorostaan seuraa, että optimistisen strategian käyttö tulevaisuudessa on entistäkin todennäköisempää.

Sen sijaan ei-adaptiivisten strategioiden käyttö, esimerkiksi itseä vahingoittava strategia, johtaa epäonnistumisiin ja sitä kautta epävakaiseen itsetuntoon ja mahdollisesti masennukseen, mikä lisää entisestään ei-adaptiivisten ajattelu- ja toimintatapojen käyttöä.

Koulun toimintaan
osallistuminen tärkeää

Sami Määttä käytti ensimmäistä kertaa strategiatutkimuksessa henkilölähtöistä tutkimusasetelmaa. Se osoitti, että yläasteikäisistä nuorista löytyi viisi erilaista ajattelu- ja toimintastrategiatyyppiä: optimismi, defensiivinen pessimismi, itseä vahingoittava strategia, opittu avuttomuus ja neutraali strategia. Kaikki strategiatyypit olivat suhteellisen pysyviä 8. luokan syksystä 9. luokan kevääseen, eli noin puolet tietyn strategiatyypin käyttäjistä käytti koko tutkimusjakson samaa strategiaa.

Jos nuori vaihtoi strategiaryhmästä toiseen, se tapahtui yleensä adaptiivisten, onnistumiseen johtavien strategioiden (optimisteista defensiivisiin pessimisteihin ja päinvastoin) ja ei-adaptiivisten, epäonnistumiseen johtavien (itseä vahingoittavista avuttomiin ja päinvastoin) ryhmien väillä.

– Koulun toimintaan osallistuminen oli tekijä, joka suuntasi nuorta kohti positiivisempien ajattelu- ja toimintatapojen käyttöä, Määttä havaitsi.

Strategioiden osaprosesseja tarkastellessa syyselitykset eli kausaaliattribuutiot olivat strategioiden eniten muuttuva osa. - Niiden muuttaminen, esimerkiksi opettamalla koulussa oppilaita antamaan positiivisempia ja itseä tukevia selityksiä onnistumiselle ja epäonnistumiselle, voi vaikuttaa positiivisesti nuoren tulevaisuuteen, Määttä suosittaa.

Määttä etsi erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja käyttäviä ryhmiä yläasteikäisten nuorten joukosta, selvitti kuinka pysyvää on näiden löydettyjen strategioiden käyttö, ja tutki, mitkä tekijät ennustavat erilaisten strategioiden käyttöä sekä minkälaisia seurauksia strategioiden käytöllä on nuorten hyvinvoinnille.

Lisäksi Määttä tutki nuorten kaveripiirin käyttämien strategioiden vaikutusta sekä strategioiden merkitystä siirryttäessä toisen asteen koulusta työelämään.

Tietoja väitelleestä

Sami Määttä on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylässä Voionmaan lukiosta 1990 ja valmistunut 1998 psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Maisteriksi valmistumisen jälkeen Sami Määttä on toiminut assistenttina ja tutkijana Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, Jyväskylän yliopisto. Väitös kuului psykologian alaan. Vastaväittäjänä 8. joulukuuta 2007 tapahtuneessa väitöstilaisuudessa oli professori Inge Seiffge-Krenke Mainzin yliopistosta ja kustoksena professori Jari-Erik Nurmi.