Nykyinen oppimiskulttuuri vieras ikääntyville pitkäaikaistyöttömille

Piia Silvennoinen (2007). Ikä, identiteetti ja ohjaava koulutus. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät oppimisyhteiskunnan haasteena. Sosiologian alan väitös Jyväskylän yliopistossa 25.5.2007.

YTM Piia Silvennoinen tutki väitöskirjassaan, millainen merkitys työvoimapoliittisella koulutuksella on ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämässä. Koulutusten oletetaan parantavan ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien työmarkkinakelpoisuutta ja elämänhallintaa. Silvennoinen haki vastausta siihen, miten ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät itse suhtautuvat työvoimapoliittisiin koulutuksiin; onko niistä heille haittaa vai hyötyä.

Silvennoinen kertoo, että koulutuksen hyödyllisyyttä arvioidaan sen työllistävän vaikutuksen kautta.

– Mitä vähemmän koulutus työllistää, sitä enemmän myös sen muut merkitykset menettävät arvoaan ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämässä, Silvennoinen toteaa.

Itseohjautuva oppimiskulttuuri
vieras pitkäaikaistyöttömille

Nykyinen itseohjautuvuutta ja oman elämän pohdintaa edellyttävä koulutus- ja oppimiskulttuuri on vieras ikääntyville pitkäaikaistyöttömille. Pahimmillaan koulutus aiheuttaa hämmennystä ja jopa elämänhallinnan hajoamista.

– Nykyinen koulutus- ja oppimiskulttuuri vaatii oman elämäntilanteen ja menneisyyden arviointia ja ammattitaidon päivittämistä esimerkiksi koulutuksen avulla. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät eivät kuitenkaan jäsennä itseään ja identiteettiään tällä tavalla, Silvennoinen painottaa.

– Ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien identiteetti ja käsitykset itsestä ovat varsin perinteisiä ja pysyviä. He pitävät itseään pitkästä työttömyydestään huolimatta ammattitaitoisina ja työmarkkinakelpoisina. Lisäksi he kokevat, että heillä on paljon työkokemusta ja hyvä käytännön oppimiskyky. Tästä syystä ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät eivät myöskään koe ammattitaitonsa vanhentuneen ja näin ollen heillä ei ole tarvetta kouluttaa itseään. Yhteiskunnan heihin kohdistamat koulutusvaateet he kokevat varsin ristiriitaisesti, Silvennoinen selventää.

Työvoimapoliittisia koulutuksia suunniteltaessa tulisi huomioida nykyistä paremmin kohderyhmän ikä, heidän elämänkokemuksensa ja tapansa jäsentää itseään. Koulutuksissa tulisi myös antaa entistä enemmän elämänhallinnallisia keinoja työelämän ulkopuolisen identiteetin tukemiseen.
– Näin siksi, että mitä iäkkäämmästä työttömästä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömästä on kyse, sitä heikommat hänen työllistymismahdollisuutensa ovat, Silvennoinen kertoo.

Tutkimustaan varten Silvennoinen haastatteli 12 ikääntyvää, yli 45-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä, jotka osallistuivat ESR-rahoitteiseen työllisyysprojektiin itäsuomalaisessa kaupungissa 1990-luvun lopulla. Silvennoinen itse toimi samaisessa projektissa ohjaavana kouluttajana.

Väittelijästä ja väitöksestä

Pia Silvennoisen vastaväittäjänä toimi professori Vilma Hänninen Kuopion yliopistosta ja kustoksena professori Jyrki Jyrkämä Jyväskylän yliopistosta.


Piia Silvennoinen kirjoitti ylioppilaaksi Pyhäjärven lukiosta vuonna 1986. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia vuonna 1995 Jyväskylän yliopistosta. Lisäksi hänellä on Jyväskylän yliopiston vaihto-opiskelijana vuonna 1993 suoritettu naistutkimuksen M.A. -tutkinto Kentin yliopistosta, Englannista.

Hänellä on myös opettajan pedagoginen pätevyys Jyväskylän ammatillisesta opettajakorkeakoulusta vuodelta 1996. Silvennoinen on työskennellyt opettajana, ohjaavana kouluttajana, opinto-ohjaajana, tutkijakoulutettavana ja tutkijana. Tutkimusta ovat rahoittaneet mm. opetusministeriö, Suomen Kulttuurirahasto, Ikääntyminen, hyvinvointi ja teknologia -tutkijakoulu ja Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.

Väitöstutkimuksen valmistumisen jälkeen Piia Silvennoinen on siirtynyt ammattikorkeakoulu Laureaan lehtoriksi.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 303, 229s. Sitä saa Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä, (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.