Moraali, hyveet ja eettiset normit liikkeenjohdon konsultoinnissa

Klaus af Ursin (2007). Moraali, hyveet ja eettiset normit liikkeenjohdon konsultoinnissa. Tampereen yliopisto, hallintotieteen väitös 5.10.2007.

Liikkeenjohdon konsultointia leimaavat monet tekijät, jotka nostavat huomion ammatin etiikkaan: konsulteilla on tärkeä rooli työmaailmaa uudistettaessa, he saavat käyttöönsä luottamuksellista tietoa ja he toimivat asiakasorganisaatioiden apuna tärkeissä murros- ja kehitysvaiheissa.

Ammattiin ei ole virallisia pätevyysvaatimuksia ja alalle tulokynnys on alhainen. Monet myös toimivat konsulttina sivutoimisesti tai vain osan työurastaan. Monet asiallisesti ottaen konsultointia tekevät ammattilaiset eivät samastu konsultiksi, vaan käyttävät muuta ammattinimikettä.

Julkisuuteen on myös etenkin Yhdysvalloissa noussut tapahtumia, jotka ovat antaneet aihetta keskusteluun konsulttien etiikasta. Konsultoinnin ammattikäytäntöä leimaava eettinen perusjännite on siinä, että samalla kun se on yksittäistapauksellista asiantuntijapalvelua se voi kehittyä myös laajaksi liiketoiminnaksi, jolle ovat tyypillisiä tuotteistus ja ”patenttiratkaisut”.

Asioita jotka vain
konsultti tietää

Liikkeenjohdon konsultoinnin moraalinen haastavuus tulee siitä, että vain konsultti itse tietää, mitkä ovat hänen asiakkaansa ja millaiset niissä meneillään olevat tai menneisyyteen siirtyneet konsultointihankkeet. Tätä asiakassuhteiden kokonaisuutta kutsutaan tutkimuksessa konsultointipositioksi. Tätä positiota tai asetelmaa on konsultilla itsellään moraalinen velvollisuus tulkita ja ohjata, koska kukaan muu ei tunne sitä.

Klaus af Ursin on tulkinnut näiden analyysien pohjalta ammattikunnan eettistä normistoa ja luonut käsityksen liikkeenjohdon konsultin hyveistä. Päädytään kymmeneen hyveeseen, jotka ovat: 1) liikkeenjohdon konsultin identiteetti, 2) avuliaisuus, 3) riippumattomuus, 4) objektiivisuus, 5) pyyteettömyys, 6) sopimususkollisuus, 7) kompetenssitietoinen joustavuus, 8) prosessuaalinen pidättyvyys, 9) luottamuksen arvoisuus ja 10) rehellisyys asiakasta kohtaan.

Hyve-eettisen osion ohella af Ursin tulkitsee viittä, vuosiin 1999–2005 sijoittuvaa liikkeenjohdon konsulttien ammattikunnan itselleen määrittämää eettistä koodia. Yhteensä tulkittavia eettisiä normeja on noin 30. Ne käsittelevät mm. konsultoinnissa esiin tulevan tiedon luottamuksellisuutta, asiakkaan edun turvaamista, konsultoinnin riippumattomuutta, itsenäisyyttä ja objektiivisuutta, yhteydenpitoa asiakkaan kanssa, ristiriitaisten toimeksiantojen välttämistä, eturistiriitojen välttämistä sekä konsultin vastuuta oma-aloitteisuuteen eettisissä kysymyksissä.

Aristoteleen hyveet pohjana

Koodien tulkinta perustuu Aristoteleen käyttämään etiikan tarkastelun dialektiseen menetelmään ja retoriseen päättelyyn sekä esiin nostettaviin esimerkkitapauksiin.

Tulkinnan yhteydessä itsekin liikkeenjohdon konsulttina toimiva tutkija esittää kymmenen tarkennusta liikkeenjohdon konsulttien eettiseen normistoon. Tarkennukset koskevat mm. eri asiakkaiden edun turvaamisjärjestystä ja konsultin vastuuta oman konsultointipositionsa rakenteesta. Mikäli konsultointipositio on liian tiivis, siihen sisältyy sellaisia asiakassuhteita, jotka ovat vaarassa sekoittua keskenään asiakkaiden etua vaarantavalla tavalla.

Liikkeenjohdon konsultit ovat luoneet kansallisia ammattijärjestöjä ja niille kansainvälisen kattojärjestön. Niiden tehtävänä on vahvistaa liikkeenjohdon konsultoinnin ammattikunnan identiteettiä kiinnittäen mm. huomiota ammatin etiikkaan erityisten ammatillis-eettisten normikokoelmien eli koodien kautta.

Väitelleestä ja väitöksestä

Klaus af Ursinin vastaväittäjänä oli professori Markku Temmes Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Juha Vartola.

Klaus af Ursin on syntynyt Jyväskylässä. Hän on suorittanut hallintotieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 1993 lähtien liikkeenjohdon konsulttina ja vuodesta 2005 lähtien Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketoiminnan ja yrittäjyyden yliopettajana.

af Ursinin väitöskirja on ilmestynyt sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1243, Tampere University Press, Tampere 2007 sekä sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 637.