Tuulikki Vennisen väitös on toimintatutkimusta.

Ammatillinen kehittyminen ja yhteisöllinen palaute

Tuulikki Venninen (2007). Olen enemmän alkanut pohtimaan ja sanomaan ääneen mitä ajattelen – Ammatillinen kehittyminen ja yhteisöllinen palaute päiväkodissa. Helsingin yliopisto. Soveltavan pedagogiikan laitos. Väitös 4.7.2007.

Työntekijät kaipaavat työstään palautetta. Se käy ilmi tehdyistä kyselyistä. Käytännössä kuitenkin on palautteen antaminen vähentynyt, sillä tehokkuuspaineiden lisääntyessä johtajien työmäärät ovat kasvaneet.

Työtoverit pääsevät seuraamaan toistensa työskentelyä läheltä. Siksi heidän keskinäinen palautteensa voi osaltaan korvata johtajan jakamaa palautetta.

Tuulikki Venninen selvitti toimintatutkimuksessaan yhteisöllisen palautteen jakamisen harjoitteluprosessia sekä itse palautteen mahdollisuuksia ammatillisen kehittymisen tukemisessa. Hänen tutkimuksensa kontekstina oli päiväkotityöyhteisö. Työyhteisöä (21 jäsentä) koskeva kehittämishanke toteutettiin kolmessa jaksossa vuosina 2003─2004.

Venninen käytti tutkimuksessa monimenenetelmäistä tutkimusotetta ja hankki aineistoa kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti kyselyiden, haastattelujen, oppimispäiväkirjojen, kirjallisten kuvausten ja kuukausittaisten arviointien avulla.

Tietoisuus osaamisesta kasvoi
palautteen annon myötä

Tutkimustulokset osoittivat, että kehittämishankkeen kuluessa henkilökunta siirtyi palautteenjakajina ammatilliselta perustasolta ammatilliselle kypsyydentasolle. Heidän tietoisuutensa sekä omasta että toistensa osaamisesta kasvoi selvästi. Tutkimuksessa ilmeni, että tiimin koko vaikutti sen jäsenten mahdollisuuksiin harjoitella palautteen antamista ja vastaanottamista.

Tiimeissä vallitsevalla ilmapiirillä ja yhteisellä sitoutumisella oli merkittävä vaikutus palautteen harjoitteluun.

Palaute ja sen vastaanottaminen
luonteeltaan monenlaista

Analyysin tuloksena palautteen jakaminen voitiin jakaa kehittävään, toteavaan ja myötäävään tai vaihtoehtoisesti estävään palautteenantoon. Vastaavasti palautteen vastaanottaminen voitiin jakaa kehittymään pyrkivään, mukautumattomaan ja hyväksyvään vastaanottoon. Kehittävä palaute ja kehittymään pyrkivä palautteen vastaanottaminen tukevat parhaiten ammatillista kehittymistä, sillä ne tuovat viestit esille sellaisina, että niiden pohjalta on helppo jatkaa yhteistä keskustelua palautteen antajan ja vastaanottajan kesken.

Tunteiden merkitys palautteen antamisen ja vastaanottamisen harjoittelussa tuli voimakkaasti esille. Tunteiden hallinta kehittyi palautteenjakotaitojen myötä ja sen kehittymistä voitiin tarkastella etenevänä prosessina.

Palautteen jakaminen työtovereiden kesken mahdollistaa konkreettisen palautteen saamisen arkityön lomassa. Harjoittelu vaatii paneutumista ammatillisten osaamisalueiden tarkasteluun sekä yhteisten pelisääntöjen rakentamista. Tutkimustulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia, joissa painotetaan aidoissa tilanteissa tapahtuvan harjoittelun merkitystä.

KM Tuulikki Venninen väitteli 4. heinäkuuta 2007 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittelijänä toimi professori Päivi Tynjälä Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Mikko Ojala Helsingin yliopistosta.