Mikä on tutkijan yhteiskunnallinen vastuu?

Timo Aarrevaara ja Jari Stenvall (toim. 2006). Kriittinen ajankuva. Tampere University Press. 137 sivua.

Kirja ”Kriittinen ajankuva” korostaa tutkimuksen ja tutkijoiden vastuuta itsenäiseen ajatteluun. Yhteiskunnallisessa muutoksessa innovatiivisuus ja uudistamiskyky ovat keskeisiä menestymisen ehtoja. Erityisesti tutkijoilla tulisi olla sanottavaa yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ratkaisuihin, ymmärtää muutosta ja tarpeen tullen esittää kriittisiä kannanottoja.

Kriittinen ajankuva tarkastelee itävaltalaisen talousteorian näkemystä luovasta tieteestä, vapautta ja luovuutta opiskelussa, julkisen sektorin radikaalin uudistumisen mahdollisuutta, informaatioteknologian vaikutuksia terveydenhuollossa sekä asiantuntemusta ammattikorkeakoululaitoksessa.

Kirja käsittelee myös Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Yhdysvaltalaisessa ajattelussa ongelmat pyritään ratkaisemaan poistamalla ne. Siksi Yhdysvallat on kansainvälisessä politiikassa valmis etenemään myös yksipuolisesti. Eurooppalaisessa ajattelussa halutaan antaa keskustelulle ja kompromisseille mahdollisuus toisensa jälkeen, jolloin ongelmat jäävät helposti ratkaisematta.

Kirjassa käsitellään myös kunnallishallinnon uudistuksia. Lähtökohtana on huomio, että kunnallishallinnon reformit voivat kohdistua organisaatiorakenteiden lisäksi toiminnan tai osaamisen uudistamiseen. Toimintarakenteiden uudistaminen voidaan tehdä näkyväksi, ja kirjan mukaan uudistukset heijastuvat päätöksentekotavassa, osaamistarpeissa, ihmisten välisissä suhteissa, toimintaverkostoissa, johtamisessa sekä demokratiaa turvaavissa mekanismeissa. Reformien toteuttaminen edellyttää vallankäyttöä.