Karin Filander

Vapaan sivistystyön tilaus tässä ajassa

Aikuiskasvatustutkimuksessa vapaa sivistystyö on jäänyt viime vuosina aivan liian vähälle huomiolle. On aika haastaa alan tutkijat ja käytännöt toimijat asettamaan uusia kysymyksiä, joiden kautta vapaan sivistystyön merkitystä perustellaan.

MITEN SAADAAN poliittiset päättäjät ymmärtämään vapaan sivistystyön merkitys ennalta ehkäisyn tukirakenteena, joka parantaa elämän hallintaa erilaisissa elämänvaiheissa?

Vapaa sivistystyö voi toimia vastakulttuurina passivoivan viihteen kulutusyhteiskunnassa. Huippuosaajiin keskittyvässä yhteiskunnassa tarvitaan amatööriharrastuksen arvon palautusta.

Ei ole mitään syytä väheksyä toimintaa, joka tuottaa työelämän kiivaassa arjessa kaikille ja erityisesti keski-ikäisille naisille elämää rikastuttavaa vastapainoa ja auttaa heitä jaksamaan. Voisiko vapaan sivistystyön ymmärtääkin kirjastojen kaltaisena kulttuuritilana, jossa kynnykset ovat matalat?

VAIKKAPA NIIN kuin eräs rehtori kuvaa:” Vapaan sivistystyön rajat saisivat olla mahdollisimman laajat, kulttuuria ja sivistystä koskettavat kysymykset liittyvät tavalla tai toisella vapaaseen sivistystyöhön. Siihen malliin istuvat luontevasti myös kirjastot.”

Rehtori on sitä mieltä, että oli valitettavaa, että kansalaisopistot eivät lamavuosina pysyneet samassa linjassa kirjastojen kanssa, kun käytiin keskustelua kuntalaisten peruspalveluista.

"VAPAA SIVISTYÖ on toiminnallinen ja harrastuksellinen infrastruktuuri sille, että ihmiset voivat tehdä jotain henkensä ja ruumiinsa jalostamiseksi. Millä tahansa harrastusalalla on nykyään huomattavan paljon taitavia amatöörejä.

Ajattelen sen johtuvan osin siitä, että hyvin koulutetut ihmiset harrastavat pitkään ja vakavasti ja saavuttavat oikeita tuloksia. Näen yhteyden vaativan työnteon ja harrastuksen vakavuuden välillä: on mentävä syvälle harrastukseen, jotta se todella irrottaisi.”

FILOSOFI EERO OJASEN mukaan vapaalle sivistystyölle on ominaista joustavuus, mutta samalla eräänlainen linjattomuus. Vapaaseen sivistystyöhön yhdistyy suomalaiskansallisen perinnön painolasti.

Ojasen mukaan perinnön voisi kääntää vapaan sivistystyön lippulaivaksi tai kärkituotteeksi. Globalisoituvassa maailmassa on yhä tärkeämpää kysyä, keitä me suomalaiset oikein olemme ja onko meillä omaa kansallista ydintä ja perintöä, jota vaalia.

Ojanen ehdottaa kansalais- ja työväenopistoihin yhteistä suomalaisen kulttuurin runko-ohjelmaa, joka sisältäisi kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvataiteisiin, mutta myös suomalaisiin uskomuksiin ja mytologiaan, suomen kieleen ja suomalaisiin vuodenaikoihin liittyviä opintoja.

OPINTOKOKONAISUUS voitaisiin monissa opistoissa rakentaa jo olemassa olevasta opintotarjonnasta. Sen tärkeyttä perustelee keskustelu yleissivistyksen kaventumisesta ja katoamisesta.

Vakavan harrastamisen arvonpalautusta voi ehkä parhaiten edistää se, että vapaan sivistystyön edustajat ensin itse ymmärtävät vapaan sivistystyön merkityksen.

KARIN FILANDER

Kirjoittaja on Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran varaesimies.

Kolumnin kimmokkeena on Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran ja Helsingin suomenkielisen työväenopiston yhdessä järjestämä keskustelutilaisuus Helsingissä.
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran kotisivut: www.protsv.fi/ats