Petri Salo on Åbo Akademin aikuiskasvatuksen tohtoriassistentti. Hän oli arviointiryhmän asiantuntijajäsen.

Vapaa sivistystyö on joukkuepeli

VAPAA SIVISTYSTYÖ on taas kerran arvioitu. Muutama vuosi koulutuksen arviointiryhmän asiantuntijajäsenenä tarjosi minulle oivan mahdollisuuden päivittää oma käsitykseni vapaasta sivistystyötä ja sen tulevaisuuden haasteista.

Peruskäsitteistä vapaus ja sivistys ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään, elettiin sitten kuinka myöhäismodernissa tai notkeassa ajassa tahansa. Eikä tulekaan päästä.

Ensimmäistä kertaa vapaata sivistystyötä tarkasteltiin nyt kokonaisuutena kahdessa toisiaan täydentävässä arvioinnissa. Niiden lähtökohdan ja tulosten pohjalta väitän, että vapaan sivistystyön tulevaisuus riippuu alan toimijoiden halusta ylittää oppilaitosmuotojen väliset rajat ja heidän ennakoivasta kyvystään luoda alan verkostoja.

KRIITTISEN KORKEAKOULUN toiminnanjohtaja, filosofi Eero Ojanen kuvaa Helsingin Sanomissa 3.6.2007 vapaan sivistystyön organisaatioita ”sivistyksen komeiksi toteuttajiksi”, suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen peruspaketin pyörittäjiksi. Erilaiset ylläpitäjätahot, perinteet ja niiden pohjalta muodostuneet reviirit tai vanhakantainen edunvalvonta eivät saa hajottaa tuota pakettia.

Jääkiekkotermein: nyt on pelattava omaa peliä. Pelin nimi on vapaa sivistystyö. Se on joukkuepeli, jossa on tunnettava vastustajien lisäksi oman joukkueen jäsenet.

Niin suuntaviivaopintojen toteutumisen kuin vaikuttavuuden arviointi aktualisoi kysymyksen, keille vapaa sivistystyö on tarkoitettu. Periaatteessa kaikille, mutta ei kuitenkaan samoista lähtökohdista eikä samalla tavoin toteutettuina ympäri maata.

SIVISTYKSELLISEEN TASA-ARVOON voidaan pyrkiä monin keinoin, sen voidaan antaa toteutua. Vapaaseen sivistystyöhön hakeudutaan silloin omasta kiinnostuksesta. Hakeutujilla tuppaa usein olemaan repussaan runsaasti niin koulutuksellista kuin sosiaalistakin pääomaa. Ja täysi oikeus sivistyksensä syventämiseen.

Määrätietoisen joukkuepelin lisäksi sivistyksellisen tasa-arvon aktiivinen edistäminen edellyttää oman kentän ja katsomon seikkaperäistä tuntemusta. Pelityyli voidaan nimetä joko herättäväksi tai hakevaksi toiminnaksi. Tai sitten meneväksi toiminnaksi. Siinä vapaan sivistystyön peliä pelataan aktiivisesti myös organisatoris-institutionaalisen pelikentän ulkopuolella.

Kriittis-analyyttinen tutkimus saattaa tulevaisuudessa olla vapaan sivistystyön tehokkainta edunvalvontaa. Siihen olen itse kovasti halukas osallistumaan.

PETRI SALO

Lisää aiheesta:
Eero Ojanen: vapaa sivistystyö sivistystalkoisiin
Koulutuksen arviointineuvoston julkaisut

Kuva: Boris Fagerström