Evans Wafula löysi yhteisyyttä suomalaisten ja kenialaisten menneisyydestä.

Suomi on toinen maailma

Keniassa asuessani en koskaan käyttänyt aurinkolaseja. Suomen kesässä silmäni alkoivat kuitenkin reagoida lämpöaaltoihin, ja lääkäri suositteli lasien ostamista. Samalla hankin pullollisen aurinkovoidetta, suojellakseni ihoani kesän paahteelta.

Ajattelin: olen toisessa maailmassa kuin se, josta lähdin.

SAAVUIN HELSINKIIN keskellä talvea. Ensimmäisenä huomasin suomalaisten sydämellisyyden, ehtymättömän kohteliaisuuden ja pyrkimyksen aitoon ystävyyteen.

Tulin Suomeen avoimin mielin, oppiakseni uutta. Hämmästelin suomalaisten sujuvaa joukkoliikennettä. Afrikassa julkinen liikenne ja tieverkosto ovat kuin toisen maailmansodan jäljiltä, mutta täällä infrastruktuuri on yksinkertainen, tehokas ja kehittynyt.

Enemmän kuin suomalaisesta huipputeknologiasta vaikutuin siitä, kuinka vapaasti ja helposti oli mahdollista siirtyä paikasta toiseen täsmälleen silloin, kun halusi. Hyppäsin kartta kädessä bussista ja raitiovaunusta vaivattomammin kuin koskaan kotimantereellani.

TULI KUITENKIN HETKI, jolloin jouduin kohtaamaan omat pelkoni tuntematonta kohtaan. En voinut karata kovasta talvesta. Yritykseni luoda yhteyttä paikallisiin törmäsi kielimuuriin. Tietämättömyyteni ja kulttuurisokki saivat minut tolaltani, vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni passiivisena pulaan jättäytyjänä.

Ystävien kanssa kävellessä ja tuopin ääressä keskustellessa kuitenkin huomasin, että afrikkalaisilla ja suomalaisilla on enemmän yhteistä keskenämme kuin uskallamme edes myöntää. Etsin ymmärrystä suomalaisia yhdistävästä kulttuuriperinnöstä. Panin merkille suomalaisten vieraanvaraisuuden, ylpeyden omasta kulttuuristaan ja vapautumisesta Ruotsin ja Venäjän vallasta.

SUOMENLINNASSA TUTUSTUIN perintöön, josta suomalaiset ovat erityisen ylpeitä. 1700-luvulla rakennetulla linnoitussaarella mieleeni nousivat kuvat Fort Jesus -linnakkeesta Mombasassa. Portugalilaiset rakensivat sen 1500-luvun lopussa Espanjan kuninkaan Filip II:n käskystä.

Tunsin, että jaamme samankaltaisen menneisyyden ja kulttuuriperinnön. Se sai oloni tuntumaan kotoisalta, vaikka en vielä ymmärräkään suomalaisten kieltä.

KESÄN ALUSSA matkustin Savoon, missä yö toisensa jälkeen seuraa valkoisena, kirkkaana ja pilvettömänä. Kaikki suunnittelivat keskikesän juhlia, ja oivalsin, että maapallon tässä kolkassa aurinko paistaa Jumalan armosta. Ihmiset juhlivat sitä, että voivat tuntea itsensä vapaiksi loistavan auringon säikeissä.

Suomi on minulle kuin kätketty aarre. Se täytyy nähdä, tuntea ja koskettaa. Vasta sitten sen uskoo todeksi.

Evans Wafula

Kuva: Eeva Suhonen