"Oppimislähtöinen pedagogiikka on aikuiskasvatuksessa haastavaa", sanoo professori Sari Lindblom-Ylänne.

Sari Lindblom-Ylänne: Sisältö- vai oppimislähtöiseen opetukseen?

Yliopistopedagogiikka tutkii yliopistossa tapahtuvaa toimintaa, kuten oppimista, opiskelua, opettamista, oppimisympäristöjä, arviointia ja laatua.

Yliopisto-oppimista ja –opettamista on tutkittu jo pitkään, mutta tieteenalana yliopistopedagogiikka on vielä varsin nuori. Suomen ensimmäinen yliopistopedagogiikan professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon vasta vuonna 2005. Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö perustettiin yliopiston kasvatustieteen laitokselle muutamaa vuotta aikaisemmin syksyllä 2002.

Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikössä on tutkittu Helsingin yliopiston opettajien lähestymistapoja. Postareff ja Lindblom-Ylänne (2006) haastattelivat eräässä laadullisessa tutkimuksessa noin kahdeksankymmentä eri tiedekuntia edustavaa opettajaa. Tutkimuksessa erottui kaksi laadullisesti erilaista opetuksellista lähestymistapaa: sisältölähtöinen ja oppimislähtöinen.
Sisältölähtöisessä lähestymistavassa opettajan keskeisenä tavoitteena on opetuksen sisältöjen välittäminen. Sisältölähtöinen opettaja korostaa asiantuntijarooliaan. Oppimislähtöisessä lähestymistavassa opettajan keskeisenä tavoitteena on edistää opiskelijoiden oppimista muun muassa vuorovaikutteisuuden avulla.

Oppimislähtöinen sopii käyttäytymistieteisiin

Lindblom-Ylänne, Trigwell, Nevgi ja Ashwin (2006) osoittivat, että sisältölähtöinen lähestymistapa on yleisempi luonnontieteitä edustavien opettajien keskuudessa, kun taas oppimislähtöinen lähestymistapa on yleisempi käyttäytymistieteitä, humanistisia ja yhteiskuntatieteitä edustavien opettajien keskuudessa.

Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, onko opetuksellinen lähestymistapa dynaaminen ja opetustilanteesta toiseen muuttuva vai pikemminkin staattinen tai vähintäänkin hitaasti ja vaikeasti muutettavissa. Tutkimuksemme osoitti, että molempia näkökulmia edustavat tutkijat ovat tavallaan oikeassa. Voidaan sanoa, että sisältölähtöinen lähestymistapa on staattisempi ja oppimislähtöinen puolestaan dynaamisempi.

Voimakkaasti sisältölähtöinen opettaja ei tutkimustemme mukaan muuta opetustapaansa opiskelijoiden tai kurssin mukaan, vaan opettaa useimmiten samalla tavalla. Sen sijaan voimakkaasti oppimislähtöinen opettaja vaihtelee opetustapaansa oppimisympäristöjen, kurssisisältöjen ja opiskelijoiden mukaan.

Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikössä on myös tutkittu yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta opettajan opetuksellisiin lähestymistapoihin (Postareff, Lindblom-Ylänne & Nevgi, painossa). Voidaan todeta, että yliopistopedagoginen koulutus edistää pitkällä tähtäimellä oppimislähtöisyyttä ja alentaa sisältölähtöisyyttä. Oppimislähtöisyyden on osoitettu olevan herkempi ympäristön vaikutuksille kuin sisältölähtöisyyden. Tästä syystä sisältölähtöisyyteen vaikuttaminen vaatii pidemmän yliopistopedagogisen koulutuksen.

Tulokset osoittavat lisäksi, että yliopistopedagoginen koulutus vahvistaa opettajien uskoa itseensä opettajina ja tuo varmuutta opettajana toimimiseen. Tutkimustulos on erittäin merkittävä, sillä yliopisto-opettajat ovat tutkimusintensiivisessä yliopistossa ensisijaisesti tutkijoita ja oman alansa asiantuntijoita.

Yliopisto-opettajan identiteetti rakennetaan vasta asiantuntijuuden saavuttamisen jälkeen. Yliopistopedagogisessa koulutuksessa opettajalle tarjoutuu mahdollisuus oman opettajuuden reflektointiin ja opetuksen kehittämiseen, joka näyttäytyy tutkimustuloksissa pystyvyysuskomusten vahvistumisena.

Pätee yleensäkin aikuisen oppimisessa

Oppimislähtöisyyden edistäminen on tärkeää kaikilla koulutustasoilla, sillä opettajan lähestymistavan on osoitettu olevan yhteydessä opiskelijoiden lähestymistapaan siten, että oppimislähtöisen opettajan opiskelijat näyttävät omaksuvan syväsuuntautuneen lähestymistavan useammin kuin sisältölähtöisen opettajan opiskelijat.

Parhaillaan analysoimme yliopistopedagogisen koulutuksen pitkäaikaisvaikutuksia. Seurantatutkimuksemme alustavat tulokset osoittavat, että opettajan lähestymistavassa, erityisesti sisältölähtöisessä, ei näyttäisi tapahtuvan spontaaneja muutoksia, vaan että muutoksia saadaan aikaan pedagogisella koulutuksella.

Oppimislähtöisyyden edistäminen yliopistoissa, kuten muussakin aikuiskoulutuksessa, on haastavaa, sillä opettajat valitaan virkoihin pääasiassa tieteellisen asiantuntijuutensa ansiosta. Oppimislähtöisyyden edistämiseksi tarvitaan systemaattista panostusta opettajien pedagogiseen koulutukseen ja opetuksen kehittämisen tukipalveluihin, joiden avulla on mahdollista tukea opettajia oman opetuksensa ja opettajuutensa kehittämisessä.

Lähteet:

Lindblom-Ylänne, S., Trigwell, K., Nevgi, A. & Ashwin, P. (2006). How approaches to teaching are affected by discipline and teaching context. Studies in Higher Education, 31 (3), 285-298.
Postareff, L., Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (in press). The effect of pedagogical training on teaching in higher education. Teaching and Teacher Education.
Postareff, L. & Lindblom-Ylänne, S. (2006). Variation in teachers’ descriptions of their teaching – Broadening an understanding of teaching in higher education. Submitted for publication.

(Väliotsikot toimituksen)

Sari Lindblom-Ylänne: Yliopistopedagogiikassa kaksi lähestymistapaa