Helena Lemminkäinen on kehittämiskonsultti ja viestinnän asiantuntija.

Purnaaja karkottaa keskustelijat

Monilla keskustelufoorumeilla käydään säkenöivää, uusia ajatuksia kirvoittavaa ja yhteisöllisyyttä syventävää keskustelua. Joillakin foorumeilla taas on lähinnä pitkiä yksinpuheluja ja purnausta.

Päätin kurkistaa Sivistys.netistä vapaan sivistystyön yhteisön keskustelua. Marraskuusta vuonna 2004 syyskuun puoliväliin vuonna 2007 ulottuvalla jaksolla siellä avautui 26 keskustelua.

TARKASTELUJAKSON alussa keskustelun avauksia olivat tehneet useat henkilöt. Jakson loppupuolella on klikkiytymisen piirteitä. Näytti siltä, että viime aikoina sanan säilään tarttuvat syystä tai toisesta pitkälti samat ihmiset.

Osa teemoista oli ottanut tulta, osa näytti jääneen monologeiksi. Listan vanhemmassa päässä oli mielenkiintoisia ”yleissivistyksellisiä” kirjoituksia ja jopa jokunen silmäiltävän pituinen kommentti. Viime aikoja leimasi enemmän opistomaailmaan kääntynyt, aavistuksen sisäpiiriläinen kirjoittelu.

JOS VERKKOKESKUSTELU alkaa vaikuttaa yksittäisten henkilöiden blogeilta tai tieteellisiltä artikkeleilta, ollaan aika kaukana keskustelusta eli elävästä ajatusten ja kokemusten vaihtamisesta.

Jäin pohtimaan, miksi aito keskustelu ei viriä tai on epävireistä?

Hyvä keskustelu, myös kriittinen keskustelu on parhaimmillaan avointa ja antoisaa, mutta samalla muita keskustelijoita ja erilaisia mielipiteitä kunnioittavaa. Ei osoittelevaa ja henkilöön käypää.

VERKKOKESKUSTELUA voi verrata kasvokkaiseen vuorovaikutukseen – osuuhan se tavallaan puhutun ja kirjoitetun välimaastoon. Kun ollaan naamatusten, hyvät puheenvuorot ovat ajateltuja ja lyhyitä, ja puhe siirtyy jouhevasti henkilöltä toiselle. Yhteinen keskustelu kasvaa ja kumuloituu.

Hyvä verkkokeskustelu vaatii verkkoon kirjoittamisen taitoa: kykyä nostaa olennainen napakasti esiin ja mieluusti heti tekstin alkuun. On osattava kirjoittaa yksinkertaista ja helposti silmäiltävää tekstiä. Pitkät, vaikkakin sinänsä ansiokkaat ja asiantuntevat tekstit ovat verkossa raskasta luettavaa.

ITSE EN MIELUUSTI verkossa rullaile tekstiä. Jos kirjoittajan tai keskustelijan perusviesti ei ensi silmäilyllä tai ruudullisella aukea, navigoin helposti muualla.

Avoin verkko on aina julkinen tila. Joitakin keskustelupalstoja seuratessa oman elämän tilitys ja vahvasti henkilöön käyvä kommentointi herättää jopa epäilyjä, onko kirjoittaja ymmärtänyt yksityisyyden ja julkisuuden rajan.

Sivistyneiden ihmisten netissä raja kuitenkin lienee selvä.

Haluttiin tai ei, verkkokeskustelut luovat vahvasti mielikuvaa koko yhteisöstä tai alasta. Ainakin minä ”sivistyin” verkkovisiitilläni paljon.

HELENA LEMMINKÄINEN