Akuliina Saarikoskella on oma näkökulmansa siihen, miksi kansalaistoiminta mättää.

Ei kansalaisaktivismille – kyllä suoralle toiminnalle

Miten aktivismi eroaa kansalaisaktivismista? Näitä sanoja käytetään usein synonyymeinä kuvaamaan lähes mitä tahansa ulkoparlamentaarista ruohonjuuritason poliittista toimintaa.

Kansalaistoiminnan lähtökohdat toimintaan ovat kuitenkin aivan erityiset ja mielestäni myös pulmalliset. Ehdotan siis seuraavassa kansalaisaktivismin dogman hylkäämistä ja suoraan toimintaan ryhtymistä. Mutta miksi?

Kansalaistoiminta on toimintaa kansalaisena. Kansalaisuus taas on ongelmallisen ulossulkeva käsite. Se rajaa yhteiskunnassa toimimisen tietyille etuoikeutetuille – kansalaisille, jotka sitoutuvat tiettyyn valtiojärjestelmään ja sen kansalaisoikeuksiin ja –velvollisuuksiin. Esimerkiksi lainsäädäntö määrittää kansalaisuuden ulottuvuuksia, kuten minkälainen kansalaisena oleminen on palkittavaa, minkälainen taas tuomittavaa.

Ihmiset ovat valtiossa eri asemissa suhteessa valtioon. Voidaankin perustellusti kysyä, ovatko jotkut tavallaan enemmän kansalaisia kuin toiset? Esimerkiksi vakituisessa työssä olevat nauttivat paremmista kansalaisetuuksista kuin pätkätyöläiset, kansalaisjärjestöissä vaikuttavat saavat enemmän osakseen ministeriöiden kiitosta kuin suoran toiminnan aktivistit ja tietysti Suomen kansalaisuuden omaavat ovat täysin eri asemassa kuin väliaikaisella B-oleskeluluvalla maassa oleskelevat siirtolaiset.

Poliittinen aktiivisuus
kuuluu kaikille

Poliittisen toiminnan pitäisi olla kaikille mahdollista. Poliittinen toiminta on ongelmien ratkomista, asioiden muuttamista, ulottautumista totutuista kaavoista johonkin vielä tuntemattomaan ja eettisempään toimintaympäristöön.

Jos poliittiset toimijat sitovat itsensä liikaa johonkin voimakkaaseen ja jäykkään toimintakehykseen – kuten valtionhallintoon – kriittisyyden ja muutoksen mahdollisuus heikentyy. Siksi olisi tärkeää pitää toiminta mahdollisimman omaehtoisena.

Suorassa toiminnassa
eri keinot vaikuttaa

Itse olen kiinnostunut nimen omaan suoran toiminnan politiikasta. Suora toiminta pyrkii irrottautumaan perinteisestä tavasta tehdä politiikkaa. Ei kirjoiteta vetoomuksia tai perusteta rekisteröityneitä yhdistyksiä tai marssita mielenosoituksessa eduskuntatalon ympäri, vaan pyritään ratkaisemaan poliittisia ongelmia itse ja suoraan. Suora toiminta voi olla esimerkiksi riippumattoman median perustamista, ruokapiirin tai pyörälainaamon pyörittämistä.

Toisaalta suoran toiminnan näkökulmasta suhtautuminen lakiin ja valtioon on eräällä tavalla välinpitämätöntä. Suora toiminta voi siis yhtä hyvin olla laillista kuin laitontakin.

Kuuluisa historiallinen esimerkki (laittomasta) suoran toiminnan politiikasta onkin underground railroad - orjien pelastaminen etelävaltioiden plantaaseilta 1800-luvulla.Tämä toiminta ei varmasti ollut hyväksyttävää omassa ympäristössään. Silti se pelasti arviolta 100 000 ihmisen hengen.

Underground railroad opettaa, että tietyissä asioissa on vain uskaltauduttava ottamaan askel radikaalimman toiminnan suuntaan – koska se on oikein ja koska se on välttämätöntä. Silloin on tärkeää suunnata kriittinen katse toiminnan lähtökohtiin – eli omassa tapauksessamme kansalaisuuteen - jotka sitovat ja rajaavat toiminnan mahdollisuuksia.

Mitkä ovatkaan aikamme kysymykset, jotka vaatisivat yhtä radikaalia ja uskaliasta toimintaa?

Akuliina Saarikoski


Akuliina Saarikoski on helsinkiläinen suoran toiminnan ympäristö- ja eläinoikeusaktivisti ja raitiovaununkuljettaja.