Marjo Vuorikoski on aikuiskasvatuksen lehtori Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.

Aikuiskasvatustiede ja nainen pätkävirassa

Tutkija Anna Rotkirch kirjoitti blogissaan tammikuun alussa testamenttinsa jättäessään yliopiston kyllästyneenä pätkätyöläisen tasa-arvotaisteluun. Sain pyynnön kommentoida blogia aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Sivistys.netin minulle esittämät kysymykset herättivät katsomaan tutkimusalaa uusin silmin.

Minkä reaktion Rotkirchin blogi herättää sinussa naisena ja tutkijana?

Rotkirch kirjoittaa kokemastaan syrjinnästä vasta yliopistosta lähtönsä jälkeen. Todennäköisesti monet muutkin naiset pitävät kokemansa piilosyrjinnän omana tietonaan vaaliakseen mahdollisuuksiaan seuraavaan työsuhteeseen.

Piilosyrjinnän muodot ovat monet. Rotkirch ja hänen blogiaan kommentoineet kollegat kokevat sen liittyvän työyhteisöön, palkkaan ja virkavalintoihin, joissa valtaa käyttävät hyvä veli -verkostot. Etenemismahdollisuuksien ennustamattomuus turhauttaa. Määrätietoinen ponnistelu ei takaa virkaa, sillä valintakriteerit ovat joustavia ja niihin voi sisältyä piilokriteereitä, joilla naishakijat savustetaan ulos. Dismeriiteiksi saattavat kääntyä niin tutkimuksellinen suuntautuminen kuin naisille tyypillinen moniosaaminen.

Piilosyrjintää on vaikea osoittaa, enemmänkin sen kokee epäonnistumiseksi. Blogia kommentoineet näyttävät kuitenkin kokevan piilosyrjinnän kovin samalla tavalla.

Rotkirchin avaus antaa muillekin rohkeutta puhua omista kokemuksistaan. Minulle etenkin omien tutkimusteemojeni, naisammattien, valinta on aiheuttanut väheksyntää ja torjuntaa. Kun en väitöskirjani valmistuttua suostunut luopumaan omasta tutkimusaiheestani, jouduin laitoksella paitsioon aikuiskasvatustutkijoiden ryhmästä.

Miten aikuiskasvatuksessa on nostettu esiin naistutkijoiden pätkävirat ja tasa-arvo sekä etenemismahdollisuudet?

Ikävä kyllä ei juuri mitenkään. Olemme tosin professori Juha Suorannan kanssa käynnistämässä hanketta kasvatustieteen tohtorien teistä. Meitä kiinnostavat myös sosiaalisen taustan ja sukupuolen merkitys akateemisilla urapoluilla.

Akateemisia yhteisöjä tutkitaan muutenkin vähän, ehkä aihe on liian lähellä tutkijoita itseään. Rotkirchin kuvaus tiedeyhteisöjen kilpailusta, uupuneista työntekijöistä ja eksyneistä opiskelijoista kuulostaa tutulta. Tulospaineet ja jatkuva kilpailu voivat viedä tiedeyhteisöt katastrofiin. Avoin keskustelu, yhteisöjen työnohjaus ja tutkimustiedon hankkiminen akateemisista yhteisöistä kannattaisi aloittaa pikimmiten.

Toteutuuko tasa-arvo aikuiskasvatustieteessä? Kerro esimerkkejä.

Yliopiston hierarkian huipulla on yhä miesenemmistö: professoreissa naisia on reilu viidennes. Aikuiskasvatuksen professuurien tilanne on suunnilleen sama, 1990-luvun loppupuolelle ne olivat miesten hallussa.

Kun aloitin työni Tampereen yliopiston aikuis- ja nuorisokasvatuksen laitoksella vuonna 1989, aikuiskasvatuksen opetus- ja tutkimusvirat olivat miesten hallussa, vain lehtorin viransijaisena oli nainen. Työkulttuuri oli kovin miehinen. Tampereella alan professuuri perustettiin vuonna 1946, mutta kun väittelin vuonna 1999, olin ensimmäinen aikuiskasvatuksessa väitellyt nainen.

Naisten määrän lisääntyminen ei yksin takaa, että tutkitaan tai toimitaan yliopiston valtavirtakulttuurista poiketen. Aikuiskasvatuksessakin on yhä enemmän tutkijanaisia, mutta useimmat heistä tuntuvat pysytelleen valtavirtatutkimuksen uomissa.

Vuosia sitten eräs vakaan aseman saavuttanut aikuiskasvatuksen professori sanoi, että ylempiin virkoihin päästettävät naiset tutkitaan tarkasti. Päättelin, että vakiintuneiden asetelmien haastajien mahdollisuudet professoreiksi ovat heikot.

Olen monesti ollut tilanteessa, jossa sukupuolen nostaminen esiin aikuiskasvatustutkimuksessa on herättänyt närkästystä. Minua on haastettu selittämään, miksi sukupuoli tutkimuksessa muka on niin tärkeä. Kun esittelin konferenssissa tutkimustani opettajan sukupuolittuneen identiteetin rakentumisesta, aihevalintaani kummeksuttiin. Ihmettelyä seurasi liuta mauttomia, vitsinomaisesti kerrottuja kokemuksia miesopettajan ja naisopiskelijoiden suhteesta.

Aikuiskasvatustutkijat näyttävät heräävän muita kasvatustieteilijöitä tai työelämän tutkijoita hitaammin sukupuolen huomioonottavaan tutkimukseen. Artikkelini Aikuiskasvatuksessa 4/2006 osoittaa, että sukupuolitutkimus on aikuiskasvatuksen marginaalissa. Aikuiskasvatus-lehdessäkin siihen on keskitytty lehden koko 25-vuotiaassa historiassa vain kahdessa prosentissa jutuista.

Olen Anna Rotkirchin kanssa samaa mieltä, että vaikka sota ei kaipaisi yhtä miestä, ainakin yhtä naista tiedeyhteisössä kaivataan tasa-arvon eteenpäin viejäksi. Omaksi ansiokseni luen erityisesti sen, että kasvatustieteiden laitoksen opetussuunnitelmaan saatiin 1990-luvun alussa opintojakso, jolla käsitellään kasvatuksen sukupuolistavia käytäntöjä. Sitä on saanut puolustaa useasti sen jälkeenkin.

Miten tilanne korjataan?

Ennen muuta tarvitaan avoimuutta. On tärkeä keskustella pätkätyötä tekevien naistutkijoiden kokemuksista, sillä se osoittaa piilosyrjinnän laajuuden. Piilosyrjinnän tiedostaminen ja syrjintätilanteisiin puuttuminen nykyistä hanakammin edistävät tasa-arvoa.

Yliopistohallinnossa on otettu monia askelia tasa-arvon edistämiseksi. Suomen Akatemia on aktiivisesti pyrkinyt poistamaan naisten tutkijanuran esteitä. Yliopistoilla on tasa-arvotoimikuntia, jotka seuraavat tilastollisesti sukupuolten tasa-arvoa esimerkiksi tutkinto- ja virkarakenteissa. Lisäksi tarvitaan tutkimusta syrjinnän kokemuksista ja piilovallan mekanismeista.

Aikuiskasvatustutkimukselle olisi tasa-arvon alueella monia kiinnostavia teemoja, kun vain alan tutkijat innostuisivat aiheesta. Aluksi olisi syytä kartoittaa, miten tasa-arvokysymykset ja sukupuoli näkyvät viroissa, opetustarjonnassa ja tutkimushankkeissa. Sen pohjalta voitaisiin suunnata jatkotoimia. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ollaan aloittamassa tällainen selvitystyö. Aikuiskasvatuksessa toimivia gendertutkijoita olisi tuettava verkottumaan. Olen itsekin mukana perustamassa tällaista verkostoa.

Marjo Vuorikoski

Anna Rotkirchin blogi:
http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/jaahyvaiset.htm