Opettaja Helena Tirkkonen loi uuden kädentaitojen oppiaineen, tekstiiliveistoksen.

Tekstiilin veistäjä kierrättää

Kun kädentaitojen opettaja Helena Tirkkonen löysi kankaankovettajan, ullakoiden tekstiiliaarteet saivat uuden elämän taideteoksina.

Kivellä istuvat pienen pojan housut. Kuin pronssiin valetun hahmon jaloissa on kengät. Asento on niin aito, että melkein näkee poikaviikarin housujen sisällä. Mutta punteista kasvaa kukkia.

Pojan housut on tekstiiliveistos, joka on valmistettu aidosta materiaalista, lapsen housuista. Kädentaitojen opettaja Helena Tirkkonen perehdyttää opiskelijoita tekniikkaan Helsingin aikuisopistossa.

– Tekstiiliveistos on oiva keino kierrättää vanhoja materiaaleja ja taltioida muistoja.

Työn raaka-aineiksi sopivat moneen kertaan pestyt luonnonkuituiset vaatteet. Parhaimpia materiaaleja ovat sellaiset, joissa tekstiilin kuidun pinta jää mahdollisimman hyvin näkyviin.

– Hienoimmillaan materiaalin elämänkaari näkyy työssä ilman, että sitä täytyy mitenkään sanallisesti selittää, Tirkkonen kertoo.

Hollantilainen
luonnontuote

Tekstiiliveistoksen mahdollistaa hollantilainen tuoteinnovaatio, kankaankovettaja-aine. Sitä on kahta tuotemerkkiä.

Helena Tirkkonen löysi kankaankovettajan kädentaitomessuilta, osallistui maahantuojan kursseille, luki hollantilaisia kirjoja ja kehitteli lopulta oman oppiaineensa, tekstiiliveistoksen.

Kankaankovettaja kovettaa nimensä mukaisesti tekstiilin jopa 40 asteen pakkasta ja auringon kuumuutta kestäväksi. Veistokset sietävätkin melkoisia säävaihteluja.
Aineella voi lisäksi värjätä materiaaleja ja kiinnittää niitä toisiinsa. Siinä on mukana homeenestoaine.

Raskas materiaali
kiinnostaa miehiä

Toisin kuin kädentaitojen kursseilla yleensä, tekstiiliveistoskursseille on löytänyt miehiäkin. Tekstiiliveistoksen materiaali on painavaa. Esimerkiksi kankaankovettajalla käsitellyt miesten farkut painavat jopa 12 kiloa.

Vain mielikuvitus rajoittaa tekstiiliveistäjän työtä. Moni yllättyy huomatessaan, mihin kaikkeen joutotavara taipuukaan.

Tekstiiliveistossa taviksesta tulee taiteilija. Kuka tahansa voi Tirkkosen mielestä ryhtyä tekstiiliveistäjäksi.

– Teoksen tekemistä ja hahmottamista helpottaa, kun oivaltaa, miten raajat taipuvat tai millainen on hahmon luonteva asento, hän toteaa.

Helena Tirkkonen on seurannut innostuneena opiskelijoidensa esiintymistä näyttelyissä. Oivalluksia on ollut esillä muun muassa Amos Anderssonin museossa ja Postimuseon Halpaa Hupia -näyttelyssä.

Teksti: Taija Vento
Kuva: Eva-Lisa Kännö