Yhdessä tekeminen laajentaa omaa reviiriä, tietävät musiikkiterapeutti Annukka Knuuttila ja tanssitaiteilija Anniina Aunola.

Reviiriaidat mataliksi

KUOPIO. Kohtaaminen ja näkyväksi tekeminen ovat tanssin ja musiikin opiskelun sisintä. Tanssitaiteilijan ja musiikkiterapeutin mukaan taideaineissa laajennetaan omaa reviiriä.

Tanssitaiteilija Anniina Aunola ja musiikkiterapeutti Annukka Knuuttila pohtivat Kansalais- ja työväenopistojen liiton (KTOL) tiistaina alkavan seminaarin teemaa Kohtaamisen tanssissa ja musiikissa.

Teeman voi käsittää monella tavalla: tanssivat ja musisoivat ihmiset kohtaavat, taiteenalat kohtaavat ja tanssin ja musiikin alan taiteilija ja opettaja kohtaavat.

Kohtaamisen
monet tavat

– Tanssissa kohtaamista on katseiden kohtaaminen, kosketus ja liike, Anniina kuvaa.

– Musiikkiterapiassa kohtaaminen tapahtuu musiikissa. Aluksi ei vaadita ottamaan kontaktia toiseen, vaan ensin kohdataan yksilönä omat tunteemme, koska musiikki synnyttää tunteita. Sitten voimme kohdata toisen ihmisen, Annukka kertoo.

Hänen mukaansa kohtaaminen voi olla myös sitä, että konsertin kuuntelijana voi kohdata säveltäjän tai tunnelman. Musiikissa voi kohdata esimerkiksi pyhyyden.

Anniina tarttuu esimerkkiin ja kysyy, voiko tanssissa kohdata pyhyyttä.

– Tanssi on lihallista. Tanssi ajatellaan yleensä välineenä, esimerkiksi kunnon kohentamisena.

Mutta kokemukset ja tunnelmat eivät saisi jäädä tanssin ulkopuolelle. Anniina kannustaa pohtimaan kokemisen tiloja.

Vuorovaikutus
näkymisen ehtona

Kohtaamisen alateemaksi Anniina ja Annukka määrittelevät näkyväksi tulemisen.

– Aikuisryhmissä ihmiset haluavat ehkä olla takarivissä anonyymeinä. Kuitenkin heillä on tarve tulla näkyviksi ja myös erilaisia keinoja siihen, he sanovat.

Näkyväksi tekemiseen tarvitaan vuorovaikutusta. Ajatellaanpa tanssi- tai musiikkitilannetta ihmissuhdetilanteena ja tanssivaa ja musisoivaa ryhmää ihmissuhderyhmänä.

– Ihmisten motiivina tulla ryhmään on muutakin kuin äänen tuottaminen tai liikkuminen. Ohjaajan pitää tiedostaa ryhmän ihmissuhteet, Anniina sanoo.

Ryhmäytymisen
välttämättömyys

Opetustyhmien toiminta saattaa hiipua hyvän alun jälkeen.

– Onko syynä se, että ryhmä ei ole ryhmäytynyt? Ryhmäytymisen pitäisi tapahtua tanssin ja musiikin keinoin, kuten kieliryhmissä tapahtuu kielen keinoin.

Ryhmäytymisen eri vaiheet ovat tutustuminen, luottamusta lisäävät harjoitukset, näkyväksi tulemisen harjoitukset, siis kuka olen ja mitä haluan.

– Lopuksi on oltava tunteiden tuuletus, jossa tehdään jotain riehakasta ja vapaata ja päästetään tunteet valloilleen. Tuuletuksen ansiosta ryhmään ei synny klikkejä ja jupinoita, Anniina tietää.

Musiikkia ja tanssia voi käyttää ryhmädynamiikan edistäjänä.

Kohtaaminen
opetukseen

– Kun ensin on kohdattu omat tunteet, voi turvallisesti heikentää oman reviirin vartiointia ja päästää toisen vierailemaan reviirillään ja itse vierailla toisen reviirillä. Emme voi olla me, ellen ole ensin minä. Tilanteessa voi vaihtaa virikkeitä ja oppia toiselta, Annukka toteaa.

– Opettajatkin voisivat mennä toistensa reviirille, eli ohjamaan toistensa ryhmiä. Se voisi olla vaikka kirjoitettuna opetusohjelmaan, Anniina jatkaa ajatusta.

–Ihmisillä on läheisyyden, näkyväksi tulemisen ja itsensä ilmaisun kaipuu. Mutta toteutuakseen ne vaativat turvallisen ympäristön, Anniina ja Annukka tietävät.

Teksti ja kuva Anja Hiltunen