Maija-Liisa Pyykkönen luonnehtii itseään aktiiviseksi organisoijaksi. Taustalla on Kain Tapperin veistos Järvenpää-talossa.

Oppiminen on yhdessä jakamista

Järvenpääläinen Maisa Pyykkönen on täysverinen kunnallispoliittinen toimija. Vaikuttamisen ytimessä on koulutus. Hiljattain Maaseudun Sivistysliitto (MSL) palkitsi hänet vuosikymmenien mittaisesta aktiivisuudesta Alkio-mitalilla.

Maisa Pyykkönen sanoo tunnustavansa Santeri Alkion aatteellisuutta:

– Arvostan ajatusta laajasta sivistyksestä. Opintokerhoilloissa on kysymys enemmän sivistymisestä kuin kouluttautumisesta. Tekemisen ja organisoimisen ilo tulee siitä, että jakaa asioita, ja samalla oppii itsekin, kouluttaja summaa.

Useimmat opintokerhot ja koulutustilaisuudet ovat sidoksissa kunnallispolitiikkaan ja järjestötoimintaan.

– Käymme välillä hedelmällisiä väittelyitä, Pyykkönen tunnustaa.

Keskustaan kuuluva nainen pitää politiikkaa kompromissien tekona. On myös osattava tehdä omat esityksensä oikeaan aikaan.

– Asiat on välttämätöntä tuntea, samoin taustat pitkältä ajanjaksolta. Niin saa kunnallispolitiikassa enemmän aikaan kuin vain oman mandaattinsa verran, kokenut vaikuttaja sanoo.

Vuorovaikutus
antaa energiaa

Vuosien ja vuosikymmentenkään jälkeen ei väsy, jos tilaisuudet ovat erilaisia. Ja jos sisällöt ovat samoja, ihmiset ainakin ovat uusia.

– Vuorovaikutus on itselleni tärkein. Ja on ilo kokea, kun ihmiset oivaltavat ja edistyvät ja ovat kiitollisia pääsystä tiedonlähteille, Pyykkönen sanoo.

Olennaista on, että ihmisten omassa päässä syntyy ajatuksia, he tutustuvat toisiinsa ja vaihtavat kokemuksiaan.

– En pidä kalvosulkeisista. Aktivointiin käytän porinapareja, pienryhmäkeskusteluja, osallistumiseen kannustusta, ajatusten vaihtoa ja kysymyksiin vastaamista. Mihinkään en mene valmistautumatta ja asioihin perehtymättä, hän kuvaa.

Kerhotoiminnassa on alussa hyväksyttävä yhteinen suunnitelma. Lopussa taas on arvioitava, saavutettiinko kokoontumisilla se, mihin niillä pyrittiin.

Kouluttaja työssä
ja harrastuksessa

Kasvatustieteen maisteri Maija-Liisa ”Maisa” Pyykkönen toimi seitsemän vuotta Opetushallituksen edeltäjän, Kouluhallituksen virkamiehenä. Sitten silloisessa Ammattikasvatushallituksessa keksittiin napata hänet opettamaan Järvenpään maatalousnormaalikouluun alkutuotanto-opettajia.

Sille tielle hän jäi, kahdeksi vuosikymmeneksi, eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Maisa Pyykkönen on ammattikouluttaja. Työn rinnalla yksityisajallaan hän järjestää koulutustilaisuuksia ja vetää opintokerhoja.

Vantaalla Pyykkönen heräsi toimimaan keskustalaisten naisten kunnallispoliittisen aseman puolesta. Muutettuaan Järvenpäähän liki 30 vuotta sitten hänet valittiin tuoreeltaan kaupunginvaltuustoon, ensin varalle ja sitten varsinaiseksi jäseneksi.

Menossa on kuudes kausi kaupunginvaltuustossa ja takana neljä kautta kaupunginhallituksessa. Lautakuntia hän ei edes ryhdy luettelemaan.

– Olen valinnut aina eri lautakunnan voidakseni olla sisällä monilla asia-alueilla. Vaikuttaminen pitää aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja perehtyä ensin asioihin. Valtuustovaiheessa asiat on jo valmisteltu hyvin pitkällä, Pyykkönen jäsentää kokemuksiaan.

Rohkaisua
ja jakamista

Maisa Pyykkönen pitää tärkeänä valtuustoryhmän aktiivisuutta kokonaisuudessaan. Kokemattomia tulee rohkaista esiintymään.

– Netti on loistava väline yhteiskunnallisista asioista käytävään etukäteisvalmisteluun. Ajatusten keskinäinen vaihto rohkaisee valtuutettua menemään pönttöön, hän sanoo.

Kaupungin asiakirjat ovat toisinaan laajoja ja oleellisia asioita on hankala löytää. Ne on vain nostettava esiin ja niistä on keskusteltava.

Pyykkönen on suorastaan h hengästyttävän aktiivinen. Kevään aikana hän on kouluttanut Keskustan varhaisnuorisojärjestön Vesaisten opintokerho-ohjaajia, ollut sivutoimisesti Uudenmaan Vesaisten kerhotyössä, pitänyt järjestötoiminnan kurssipäivän. Ja paljon muuta.

Kulttuurin
silmut

On Pyykkönen itsekin ollut kurssilla, nimittäin vaalikouluttajien koulutuksessa. Hän on myös aktiivinen kotikaupunkinsa sitoutumattomassa kulttuuriyhdistyksessä Silmussa.

– Kun on eläkkeellä, ajatellaan helposti, että on aikaa. Mutta kiirettä pitää. Silti pyrin välttämään elämän yliohjelmointia. Aamut ovat rauhallisia, ja iltoihin raivaan lukuaikaa.

Iltalukemistoon eivät kuulu valtuuston kokouslistat, vaan dekkarit ja elämän varrella väliin jääneet kirjat. Klassikoita hän lukee uudelleen.

– Ja kun Alkio-mitalin sain, olen myös lueskellut uudelleen Santeri Alkion aatteellista tuotantoa.

Haastattelu ja kuva: Anneli Kajanto

Maija-Liisa Pyykkönen Vuoden opintotoimijaksi