TJS-opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Päivi Lohi-Aalto ja Työterveyslaitoksen erikoistutkija Maarit Vartia-Väänänen etsivät ratkaisuja kiusaamiseen.

Kiusaaminen murentaa työpaikan hyvinvointia

Työpaikkakiusaaminen on koko työyhteisön ongelma. Vääristynyt tilanne saattaa jatkua pitkään ja selvitä vain työpaikan vaihtamisella.

Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton (TJS) aineisto perustuu kiusattujen kirjallisiin kuvauksiin, joita kertyi 148. Niitä analysoimalla kehittämisasiantuntija Päivi Lohi-Aalto selvitti kiusaamisen kestoa, lajityyppejä, työpaikkapiirteitä ja selviytymiskeinoja.

Kiusaamisen käsite on ongelmallinen, sillä se luo mielikuvia koulukiusaamisesta.

Työpaikoilla kiusaaminen on epäasiallisesta kohtelua kuten toisen työpanoksen tai osaamisen aiheetonta vähättelyä ja työtehtävistä syrjäyttämistä, henkistä väkivaltaa, ilkeyttä, eristämistä ja häirintää.

Henkilöjohtamisen
puutteet ruokkivat

Kirjoittajien näkemyksen mukaan peräti neljäsosa tapauksista johtuu henkilöstöjohtamisen puutteista.

Seuraavalle sijalle nousi joko kollegan tai esimiehen tuntema kateus. Joka kymmenes tapaus syntyy organisaatioiden muutostilanteissa, kuten lakkautettaessa yksilöitä tai omistajan vaihtuessa.

Alle kymmenessä prosentissa tapauksista kirjoittaja katsoi kiusaamisen johtuvan kiusatun persoonallisista piirteistä, kuten alistumistaipumuksesta, tai kiusaajan persoonallisista piirteistä, kuten vallanhalusta ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.

Parantumaton
narsisti

Osassa kiusaamistapauksia on taustalla ikään, sukupuoleen tai ulkomaalaisuuteen liittyvä syrjintä. Paljon julkisuudessa esillä ollut seksuaalinen häirintä tuli esille vain viidessä kirjoituksessa.

– Narsistinen tyyppi on ongelmallinen sen vuoksi, että hän on yleensä sosiaalisesti erittäin taitava. Hän osaa koota ympärilleen myötäilijäjoukon, ja hän osaa kauan vakuuttaa ylempänsä, sanoo eriloistutkija Maarit Vartia-Väänänen Työterveyslaitokselta.

Jos narsisti on esimies, tilanne voi jatkua vuosia ja loppua vasta, kun henkilöltä otetaan alaiset pois.

Tyypillistä
työpaikkaa ei ole

TJS sai kirjoituksia erilaisilta työpaikoilta: sosiaali- ja terveysalalta, koulusta, kulttuuri-instituutioista, valtion ja kuntien työpaikoilta, teollisuudesta ja muutama kaupan alalta.

Seurakuntien ongelmista on puhuttu julkisuudesta. TJS sai niistä kahdeksan kirjoitusta, mikä ei nosta niitä erityishuomioon.

– Työyhteisöt ovat hyvin erilaisia, eikä mitään selvää keskittymää ollut havaittavissa, Päivi Lohi-Aalto sanoo.

Selviytymisen
malli

TJS:n keräämässä aineistossa peräti 40 prosentissa epäasiallinen kohtelu oli jatkunut yli kuusi vuotta. Alku on saattanut olla pelkkä selvittämättä jäänyt väärinymmärrys.

Tutkijat laativat kiusatun toimintamallin tilanteen selvittämiseksi.

– Se on kenties idealistinen, koska tapaukset ovat kovin erilaisia, mutta on siitä myös apua. Mallissa on kiusaamisen selviämispolku, jossa ensimmäisenä on neuvo kiusatuksi itsensä kokevalle ottaa asia puheeksi ajoissa kiusaajaksi kokemansa henkilön kanssa ja torjua kiusaaminen, Lohi-Aalto kertoo.

Ellei asia selviä, siitä on puhuttava esimiehelle. Työnantaja on aina vastuussa työpaikkakiusaamisesta. Vihoviimeisenä perälautana on työsuojelupiiri.

Suurimmassa osassa tapauksia epäasiallisesti kohteleva on lähin esimies. Vaikka kiusaaja olisi kollega, esimies ei aina ole puolueeton selvittäjä. Hän saattaa eri syistä suosia kiusaajaa.

Esimiehen yleisin huono neuvo kiusatulle on kehottaa kestämään tai siirtymään muihin tehtäviin tai ennenaikaiselle eläkkeelle.

Opaskirja
ensi vuonna

TJS-opintokeskus aikoo julkaista opaskirjan, eräänlaisen kiusatun ABC-kirjan, jossa on myös ohjeita usein tilanteessa avuttomaksi itsensä kokevalle esimiehelle. Apua tarjoaa myös esimiesten koulutus.

Mutta kun 14. toukokuuta järjestettävään Työpaikkakiusaaminen ja esimiestyö -koulutukseen voidaan ottaa vain 60–70 henkilöä, alku tuntuu vielä järven tyhjentämiseltä ruokalusikalla.

Liian monet työyhteisöt maksavat kovaa hintaa sairastamispoissaoloina, pahoinvointina ja työtehon alenemisena. Tarvitaan asian nostamista esille, mutta myös ratkaisumalleja ja koulutusta.

Teksti ja kuva: Anneli Kajanto

Lue raportti:
Työpaikkakiusaamisen raportti