Merja Almonkari tietää, että kokemus auttaa voittamaan jännittämisen.

Jännittäjäkin voi onnistua

Jännitys kuuluu elämään, ja opiskeluun. Kun tietää, miten saada vatsassa pyrähtelevät perhoset kuriin, voi keskittyä itse suoritukseen.

Sosiaalisesta jännittämisestä puhutaan ja tiedetään paljon – ja vaietaan. Ujous, arkuus, esiintymisjännitys ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat tuttuja puheviestinnän lehtorille Merja Almonkarille.

– Joskus jännittämisen kokemus on lepattava, ohimenevä hermostuminen. Toisinaan se on kanssakäymistilannetta ennakoiva paniikki, hän sanoo.

Almonkari selvitti nuorten aikuisopiskelijoiden puheviestintätilanteita väitöstutkimuksessaan.

Joskus se taas on pitkäkestoinen, piinaava ja opiskelua rajoittava ahdistus. Useimmat jännittävät joutumista huomion ja arvioinnin kohteeksi: seminaariesitelmän pito, vieraan kielen puhuminen, ryhmätyön tulosten esittely ja puheenvuoron käyttäminen luennolla nostavat hien pintaan.

Yllättävää kyllä, läheskään kaikki eivät pidä hermoilemista ongelmana.

En jaksa
keskittyä

Onneksi ääri harva kokee jännittävänsä kaikenlaisissa opiskelutilanteissa, sillä pingottaminen haittaa keskittymistä opiskeltavaan asiaan. Ahdistunut keskittää huomionsa itseensä, selviytymiseensä ja tilanteessa uhkaavaksi kokemiinsa tekijöihin.

– Jännittäminen syö psyykkisiä voimia, Merja Almonkari sanoo.

Stressaaminen vie tilaa keskittyä opetuksen kohteena oleville ilmiöille, vuorovaikutukselle ja luovalle ideoinnille opiskelutovereiden kanssa. Hankalasti tunnistettava riesa voi vaikuttaa jopa opintojen etenemiseen.

– Jännittäminen kuormittaa psyykeä, vaikuttaa kurssivalintoihin ja lykkää kursseja, tutkija muistuttaa.

Tiedän
selviäväni

Ihmiset kehittävät erilaisia tapoja sietää jännittämistä. Siksi sen kanssa voi tulla toimeen, vaikka oireet olisivat hyvinkin voimakkaita.

Merja Almonkari on havainnut, että moni saa keskustelutukea jännittämiseen opiskelukavereilta, ystäviltä ja perheeltä. Jollakulla on kykyä tulkita jännittäminen myönteisesti ja saada siitä energiaa opintotehtäviin. Moni taas osaa tsempata, käyttää kannustavaa myönteistä sisäistä puhetta kuormittavissa tilanteissa.

Yleisiä ovat lisäksi valmistautumista, harjoittelua, rentoutumista, mietiskelyä, liikuntaa ja huumoria hyödyntävät keinot jännityksen liennyttämisessä.

– Eniten ongelmia on niillä opiskelijoilla, jotka eivät ole oppineet käyttämään selviytymiskeinoja, Merja Almonkari arvioi.

Onnistuin
sittenkin

Aikuisopiskelijan etuna Merja Almonkari pitää kokemusta, jonka turvin moni on oppinut käsittelemään omaa jännittämistään.

– Käytössä olevien keinojen valikoima vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisen paikan jännittäminen opiskelijan arjessa saa, hän korostaa.

Yllättäen jännittäminen voikin saada myönteisiä tulkintoja. Joku saa siitä voimaa ja sanoo tunteen aktivoivan toimintaa. Hyvänlaatuinen hermoilu virittää onnistumiseen. Kun jännittämistä on niin monenlaista, ei ole yhtä ainoaa tapaa, jolla pedagogi voisi helpottaa tilannetta.

– Normaalit hyvän ja turvallisen opiskeluilmapiirin luomisen menetelmät auttavat kuitenkin myös jännittäjää rentoutumaan, Merja Almonkari vakuuttaa.

Teksti: Marjo Rautvuori
Kuva: Jyväskylän yliopisto