Aikuiskasvatus-lehti syntyi monen järjestön yhteistahdosta ja yhteistyöhalusta, sanoo lehden ensimmäinen toimitussihteeri Pentti Yrjölä.

Aikuiskasvatus-lehti oli vapaan sivistystyön voimannäyttö

Tänä syksynä 25 vuotta täyttänyt tieteellinen aikakauslehti Aikuiskasvatus oli vapaan sivistystyön yhteistyön ja hyvän tahdon kaunis hedelmä. Ilman monien järjestöjen tilauspesämunaa ”kättä päälle” -sopimuksella lehteä ei olisi voinut perustaa, sanoo Kansanvalistusseurassa tuolloin työskennellyt lehden voimahahmo Pentti Yrjölä.

Pentti Yrjölä, nykyisin opetushallituksen arviointiryhmän esimies, tuli Kansanvalistusseuraan pedagogiseksi johtajaksi Kansanopistoyhdistyksestä loppuvuodesta 1977.

– Töihini kuului kaikenlaista, muiden muassa Vapaan sivistystyön vuosikirja (nykyinen Aikuiskasvatuksen vuosikirja) sekä englanninkielinen lehti Adult Education in Finland. Mietin, mitä se, pedagoginen, nimikkeeni edessä oikeasti merkitsee, ja kaikenmoista hanketta tehtiinkin. Kun Adultia varten käännettiin hyviä suomalaisia artikkeleita englanniksi, tuntui sääliltä, ettei niitä voitu julkaista myös suomeksi. Vuosikirja oli siihen aivan liian jäykkä ja hidas, Pentti Yrjölä muistaa tuolloisia mietteitään.

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön piirissä viritettiinkin keskustelua eri järjestöjen yhteisen uutiskirjeen perustamisesta, mutta sen ajan tekniikalla toimitustyöstä olisi tullut ylivoimaisen hankalaa. Asia jäi muhimaan ja mielialoja tutkailtiin eri suuntiin.

Josko sittenkin tieteellinen?

– Sitten Jukka Tuomisto palatessaan Tampereelle vuosikirjan toimituskunnan kokouksesta viritti keskustelun junaseuralaisensa kanssa ja idea nytkähti eteenpäin. Nousi ajatus perustaa lehti, jolle voitaisiin hakea Suomen Akatemian tiedelehtitukea.

Hanke oli rohkea, sillä alan oppituolit olivat harvassa eikä Suomessa ollut tuolloin vielä riittävästi alan pidemmälle ehtineitä opiskelijoita potentiaalisina kirjoittajina. Mistä saataisiin riittävästi tieteelliset kriteerit täyttäviä artikkeleita neljästi vuodessa ilmestyvään julkaisuun?

– Eri vapaan sivistystyön tahot olivat kuitenkin valmiit yhteistyöhön, Kansalais- ja työväenopistojen liitto ja Työväen Sivistysliitto etunenässä, mutta myös moni muu sivistysjärjestö. Teimme kättä päälle -sopimuksia siitä, että järjestöt sitoutuivat tilaamaan tietyn hyväksi harkitsemansa määrän lehtiä, maksoivat siitä sovitun könttäsumman sekä lehdistä painatus- ja postikulut, Yrjölä kuvaa aloitusongelmia.

Mutta ei vielä siinä kaikki. Hankkeelle tarvittiin Kansanvalistusseuran hallituksen siunaus, sillä lehti tulisi viemään melkoisen osan pedagogisen johtajan työajasta ja se olisi pois muusta.

– Hallituksessa oli muuan pankinjohtaja, joka tiukkasi yhteistyökumppaniksi sovitun Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran varallisuutta. ”Onhan tutkimusseura riittävän varakas, sillä köyhien kanssa ei kannata lähteä yhteistyöhön.” Huvitti, sillä jokainen joka vähänkään tuntee tällaisia järjestöjä, tietää, ettei niillä ole hyrrän hyrrää, Yrjölä virnistää.

Kansanvalistusseuran silloinen toiminnanjohtaja Aarne Laurila piti kokouksessa pitkän puheenvuoron Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran työstä ja merkityksestä suomalaisessa sivistystyössä ja hallituksen puheenjohtaja Aimo Halila totesi sen päälle, että ”kyllä tässä on varmaan riittävästi edellytyksiä ryhtyä yhteistyöhön”.

Vastaavia yhteistyöyrityksiä oli ollut aiemminkin. Pitkäaikaisin niistä oli Kansanvalistusseuran ja Suomen Kirjastoseuran 25 vuoden ajan (1922–1947) julkaisema Kansanvalistus ja Kirjastolehti.

Neljän ”kopla”

Toimituksen ytimen muodostivat lehden tekijä Pentti Yrjölä sekä päätoimittaja ja lehden teossa aktiivisesti mukana ollut apulaisprofessori Jukka Tuomisto. Muita olivat Jaakko Virkkunen ja KTOL:ssa tulloin työskennellyt Esa Poikela. Myös professori Seppo Kontiaisen tuki oli tärkeä.

– Ensimmäisessä numerossa julkaisimme lehden toimituspoliittisen linjauksen. Otimme lehdessä kantaa väitöskirjoihin ja nimityksiin ja silloin tällöin saatoimme käsitellä jotain asiaa kriittisemmin salanimen Andragogi takaa. Ensimmäiset 4–5 vuotta olivat kuitenkin lehden vakauttamisen kautta. Vasta sen jälkeen alkoi muodostua vakinaista kirjoittajakuntaa, painosmäärä vakiintui ja levikki alkoi hissuksiin nousta, Pentti Yrjölä kuvaa liikkeellelähtöä.

Menettelytavat olivat lehden ensimmäisellä vuosikymmenellä tyystin toista kuin nyt. Yrjölää huvittaa silloinen refereekäytäntö:
– Pääsääntöisesti Jukka ja minä luimme artikkelit. Jos olimme artikkelista samaa mieltä, se hyväksyttiin. Tosin yleensä teimme editointeja. Jos olimme erimielisiä, kysyimme muun toimituskunnan mielipidettä.

Lehden sisältö päätettiin pitkissä puhelinkeskusteluissa Pentti Yrjölän ja Jukka Tuomiston kesken. Monesti keskustelut käytiin sunnuntaiaamupäivällä. Myös taittovedoksen molemmat katsoivat läpi.

Engeströmin teemanumero oli työvoitto

Kirjoittajien artikkeleitten korjailu ja editointi saattoi aiheuttaa joskus jälkipuhetta. Niin kävi kerran Yrjö Engeströmin artikkelin johdosta.
– Jukka sen suvereenisti selvitti.

Todellinen tähtihetki lehden ensimmäisen vuosikymmenen taipaleella oli numero 4/1985, joka oli kehittävän työntutkimuksen teemanumero. Tosin numerossa oli toinenkin teema, ”tekninen muutos ja aikuiskasvatus”.

– Siinä ensimmäisen kerran esiteltiin kehittävän työntutkimuksen perusteet. Numerosta jouduttiin ottamaan lisäpainos, Yrjölä muistelee.

Myöhemmin, 90-luvulla, vastaava lisäpainoshitti oli Laatu ja aikuiskasvatus -numero 4/1993. 2000-luvun superteema oli vuorostaan Yrittäjyys, yrittäminen ja koulutus -numero 2/2001, josta myytiin vuosia myöhemmin ”ei-oota”.

Pentti Yrjölän muistoista parhaita ovat ne, kun lehti onnistui herättämään pientä myrskyä vesilasissa.
– Kerran minulle ja Jukka Tuomistolle esitettiin epäluottamusta asiattoman toimituspolitiikan johdosta Kansanvalistusseuran hallituksessa. Lehti oli käsitellyt kriittisesti yhtä valtionhallinnon asiakirjaa. Sain vihiä asiasta etukäteen ja kerroin siitä puheenjohtaja Halilalle. Kokouksessa hän kuunteli epäluottamuksen esittäjän näkemykset suurella mielenkiinnolla ja sen jälkeen kopautti nuijan pöytään: ”Merkitään tiedoksi!”, Yrjölä naurahtaa.

Nykyisin liikaa tutkijoiden puhetta tutkijoille

Pentti Yrjölä tukistaa nykyistä Aikuiskasvatusta. – Lehdessä saisi olla enemmän särmää ja enemmän hampaita. Kun kriteerit ovat tiukan tieteelliset, tietty särmikkyys katoaa. Lehdestä tulee helposti tutkijoiden kirjoittamista toisille tutkijoille ja aikuiskasvatuksen arki unohtuu. Myös aikuiskasvatuksen organisaatiot ovat jääneet vähälle huomiolle, hän sanoo.

Aiemmin hän on sanonut, että hyvällä lehdellä on vihollisia. – Ei niitä tieten tahtoen kuitenkaan pidä hankkia, hän korjaa.

Aikuiskasvatus perustettiin 25 vuotta sitten vuonna 1981 ja siitä ehti ilmestyä perustamisvuonna kaksi numeroa. Pentti Yrjölä teki lehteä alkuvuoteen 1987 saakka.

Aikuiskasvatus juhlii neljännesvuosisataista ilmestymistään 4. joulukuuta Helia ammattikorkeakoulun tiloissa Helsingissä.

Katso: www.kansanvalistusseura.fi.


Haastattelu: Anneli Kajanto

Katso:
Sisällöt vuonna 1981