Natalie Goldberg vapauttaa kirjoittajan

– Kaikki esteet ovat tekosyitä, jos todella tahtoo kirjoittaa, sanoo legendaarinen kirjoittajakouluttaja Natalie Goldberg. Hän rohkaisee kirjoittajaa luottamaan omaan tekstiinsä. Suomentaja Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen oli gurun opissa Taosissa, Uudessa Meksikossa. Mustaan pukeutunut pieni nainen seisoo salin etuosassa. Hänen hiljaisuutensa on niin vaativa, että tajuan hänet esittelemättäkin Natalie Goldbergiksi, jonka kehittämä treenikirjoittamisen (writing practice) menetelmä on uudistanut luovan kirjoittamisen koulutusta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. On marraskuu 2003, ja aloittelemme kirjoittajatyöpajaa Coloradovuorten kupeessa Taosissa, Uuden Meksikon pohjoisosassa.

Ensimmäiseksi hajotetaan saliin siististi aseteltu tuolirivistö. Natalie Goldberg opettaa kirjoittajan työtä konkreettisesti: mielen rakenteet on pantava uusiksi.

Kirjoittaminen alkaa hiljentymisestä

Harjoitukset alkavat kymmenen minuutin hiljentymisellä. Hiljaisuus kehittää luottamusta, ankkuroi mielen ja johdattaa kirjoittajan läsnäoloon tekstissä. Vasta sen jälkeen on treenikirjoittamisen vuoro. – Kirjoita kymmenen minuuttia kauniista asioista, kymmenen rumista asioista, kirjoita mistä olet kotoisin, kerro kenkiesi tarina, viisi minuuttia aiheesta elämäsi parhaat juhlat, kymmenen minuuttia pienistä nautinnoista, kolme minuuttia vieressä istuvan muotokuvaa. Kirjoittaminen on kuvataidetta. Älä ajattele, älä kontrolloi, anna mennä!

Goldbergin harjoitukset ovat ajastettuja ja kestävät muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Aikarajat pitävät kynän liikkeessä ja estävät sisäisen sensorin lannistavan tunkeutumisen tekstin ja kirjoittajan väliin.

Sovinnaisuutta vaaliva sensori tukahduttaisi tuoreuden: – Ei näin voi kirjoittaa, mitä naapuritkin sanoisivat. Kirjoittamista aihe toisensa perään vuorottain tekstien lukemisen kanssa. Ääneen lukeminen on vapaaehtoista, mutta melkein kaikki tahtovat tehdä sen. Tekstejä ei kommentoida, joten kuuntelemisesta tulee maaginen rituaali, johon jää koukkuun.

Kolmen tunnin istunto loppuu hiljentymiseen, mutta tauon jälkeen kirjoittamista jatketaan iltayöhön. Kukaan ei valita, kukaan ei näytä väsyneeltä eikä kukaan halua ”vapaata”.

Vasta raaka-aineesta voi jalostaa

Natalie Goldberg kehitti treenikirjoittamisen menetelmän 1970-luvun puolivälissä ja on siitä asti ohjannut siihen pohjautuvia työpajoja. Jos jonkun Taosin ryhmästä oli välillä koottava voimia, se oli guru itse. Moni olisi tauolla halunnut keskustella hänen kanssaan, mutta hän oli jo häipynyt. – Tämä vaatii keskittymistä eikä se onnistu, ellen välistä ole yksin.

Improvisaatio kuuluu treenikirjoittamiseen ja improvisoiden Goldberg myös opettaa. Hän seuraa yleisönsä tuntoja ja rytmittää ohjelman sen mukaan. Hän opettaa löytöretkeillen kuten neuvoo kirjoittamaankin. Goldbergin opetustyyli oli työpajan paras havaintoväline, koskettavampi kuin tekniset av-välineet.

Treenikirjoittamisen ideana on sallia itselleen hyvät ja huonot tekstit. Vasta raaka-aineesta voi jalostaa. Kun on sen ymmärtänyt, alkaa kirjoittajan elämä.

Kirjoittaminen on matka: ilo syntyy seikkailusta reittiin kuulumattomilla poluilla. Löytöretkeily on hyvä oppia kirjoittajantien alussa, sillä se kehittää luottamusta omaan tekstiin.

Goldbergin opit suomeksi

Natalie Goldbergin kirjoittajaoppaita on käännetty lukuisille kielille. Kansanvalistusseura tuo hänen oppinsa nyt suomalaisille kirjoittajille.

Luihin ja ytimiin julkistettiin Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa. Sen ovat suomentaneet kirjailijat ja kouluttajat Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari. Marja-Riitta Vainikkala-Kejosen suomentama Avoin mieli ilmestyy joulukuun alussa.

Suomentajat toteavat, että Goldbergin opeista on hyötyä jokaiselle, joka ponnistelee tekstiensä kanssa, kirjoittaa ja muokkaa kirjoittamaansa. Ne sopivat niin kirjoittamisen opettajille kuin opiskelijoillekin, ohjattuun työskentelyyn tai omatoimiseen opiskeluun.

Teksti: Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

Julkaistu: 2.11.2004 klo 9:57

Delicious Facebook Kerro kaverille